Meillä mieli jo halajasi siirtyä Kanaalisaarille, kun viime kesänä Guernsey jäi niin vähäiseksi. Niin me kuin muutkin Tréguierin laiturilla kyttäsimme tuulen hieman hellittävän. Luvassa oli tuulta enää 15 – 20 lännestä, joten me päätimme, että matkaan vaan.
Purjehduksesta tuli kesän ensimmäinen oikein kunnon keikutus. Rullaati rullaa ja heijaa vaan. Merellä oli kovasti vielä edellisten päivien puhalluksen jäljiltä maininkia. Se itsessään ei olisi ollut ongelma, muuta tuuli oli keveämpi kuin ennusteessa, vain 10 solmua vasemmalta lanteelta. Kun iso aalto lumpsahti Suwenan alta keikauttaen venettä reilusti, loppui tietysti veto purjeista ja ne paukahtivat alas ja vauhti hidastui. Kun tuuli taas pääsi puremaan purjeisiin, niin purjehdimme viiden solmun vauhtia. Mitään vauhtihirmua tästä purjehduksesta ei tullut, mutta keli oli niin nätti, eikä meillä ollut kiire minnekään, jos ei otetan huomioon, että veneen rulaltessa kurkunpäässä pyörähti. 🙂
Ison laitoimme ihan alkumatkasta jo preventerille. Se muutama kunnon puomin paukahdus ja äkkiä preventteriä virittämään. Olisi pitänyt laittaa jennikin heti rannan tuntumassa spiiralle, jotta se olisi pitänyt purjeen kulman paremmin ylhäällä. Rullasimme kauempana merellä jo niin pahasti, että spiira vain jäin laittamatta rullaavalla kannella. Keli todella oli kirkas ja mukava, joten myötävirran avulla matkamme oli 46 mailia Tréguerista Guenrseylle, mistä purjehdimme mukavat 40 mailia. Taas tulihuomattua, että rullatessa merellä on todella tärkeää syödä säännöllisesti jotain pientä ja juoda vettä, jotta sisuskalut pysyvät onnellisina.
Aikataulutus meni nappiin. Saavuimme Guernseylle juuri yläveden aikaan eli saimme ajaa suoraan kynnyksen yli satamaan. Naureskelimme vain, että sellainen on se purjehtijankirous. Tuulta on aina joko liikaa tai liian vähän. Moottoriveneilijöille tämä on paljon helpompaa, sillä tuulta on aina liikaa 🙂
Tuntui kotoisalta saapua samaan satamaan uudestaan. Tällä Guernsey vierailullamme kävimme ajamassa Le Petit Train -katujunalla eli oululaisittain Potnapekalla. Puolituntinen vierähti nopeasti, kun pyörähdimme St Peter Portin ranta-alueella, hieman keskustan sokkeloissa ja palaten Guernseyn bisnesaluueen kautta takaisin sataman edustalle.
Ilman kiertoajelua olisi näänyt Brittein saarten tärkeä sivistysfakta kuulematta, sillä Guernseyltä löytyy pubi kädenmitan päässä kirkosta. Toisin sanoen Albion pubista on lyhin matka kirkkoon koko Brittein saarilla, sillä kirkon gargoili eli vedensyöksijä ulottuu lähes pubin ylle. – Ehtiipähän nopsaa pintilliselle!
Meidän välipäivä Guernseyllä sujui leppoisasti pyykkipäivän merkeissä ja bunkratessa Suwena saarimatkalle. Olimme nimittäin inoissaan lähdössä Alderneyn saarelle, jonne viime kesänä emme ehtineet.
