Maanantaiaamulla aloimme valmistella Suwenaa jälleen merelle, mutta hups heijaa, lähtö viivästyi, kun Andrus pyörähti keulakajuutassa laittamassa tavaroita paikalleen ja nappasi oven kiinni. O’ou, se todella meni kiinni, kun se napsahti lukkoon. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitäs tehdään. Keulakajuutan kansiluukku kun oli myös lukittuna ja sivuikkunat ovat muutenkin kiinteästi kiinni. Lukkoa ei saanut ulkopuolelta väännettyä ruuvimeisselillä auki, joten mikäs neuvoksi? Ehdimme jo miettiä, että pitääkö todella rikkoa ovi, kunnes siirsimme tuumailumme saranan puolelle. Saranatapit saatiin kyllä ylös ja irti ja ovi pois paikoiltaan. Seuraava ähellys oli saada ovi takaisin ja saranat sopivasti kohdalleen, että tiukka melkein 10-senttinen tappi suostuu sujumaan sisälle vääntymättä. No oven lukko on nyt auki ja saranatkin paikoillaan. Ehdin jo vitsailla Andrusille, että pitää Nauticatilta pyytää varaosapakkiin pari saranatappia, jos me aiomme kulkea jatkossakin kajuuttoihin saranoiden kautta.
Pääsimme lopulta matkaan ja 44 mailin legi Sommaröstä Högsåraan sujui sateisissa merkeissä. Ainakin kuusi kunnon sadekuuroa ropisteli Suwenan kattoon. Ilma oli selkeästi viilenemään päin, niinpä vain muutama vene seilasi kanssamme merellä.
Jo viime vuonna ollessamme Högsåran Kylänsatamassa suunnittelimme, että ensi kerralla voisimme mennä Kejsarhamnin puolelle. Nyt ajaessamme Kylänsataman ohi, se oli aivan tyhjänä veneistä. Lisäksi ohimenevä reittiliikenne tekee Kylänsatamaan melkoisesti peräaaltoja.
Kejsarhamnissa voi jäädä joko lahdelle ankkuriin tai kiinnittyä sataman laituriin. Sekin satama oli aivan tyhjä saapuessamme, joten kiinnitimme Suwenan kylkikiinnitykseen. Ensimmäiseksi yöksi saimme seuraksemme toisen purjeveneen ja toisena yönä uusia kavereita oli jo kaksi: yksi kotimainen ja yksi USA:n lipulla seilaava purjevene.
Odotimme herkkusuina innokkaasti suositun Farmors Cafe:n suussa sulavia leivonnaisia, mutta kahvila oli juuri tällä viikolla siirtynyt syksyn aikatauluun eli se on avoinna vain viikonloppuisin. Kejsarhamnin satamassa oli saaren ainoa ruokakauppa Kejsarboden, niinpä lämpöisen maanantai-illan ratoksi shoppasimme hieman grillattavaa, sillä bongasimme heti sataman grillipaikan.
Tiistain jollamatkalla kävimme tietysti katselemassa keisari Aleksanteri III vierailuista kertovia kalliokaiverruksia. Toki samalla kävimme tsekkaamassa tulevaisuutta varten ankkuripaikkoja laguunilla. Laguunin pohjoisreunan pohjukassa syväys on alle 6 metriä, kun keskellä lahtea syväys on jo yli 10 metriä. Högsåra tarjoaa todella mukavia ja erilaisia veneilyvaihtoehtoja, josta jokainen voi valita mieleisensä.
Högsårassa ehdimme vähän viritellä myös jollan nostamista. Me säilytämme jollaa pystyssä uimatasolla, jonne sen kiinnitämme parilla ristikkäisellä köydellä. Se on pysynyt erinomaisesti paikoillaan, eikä edes isommassa aallokossa se ole hilautunut pois paikaltaan. Jollan pystyssä säilyttämisessä on vain se ongelma, että aina käytön jälkeen se pitää virittää takaisin paikoilleen ja se vie hetken aikaa. Ollessamme ankkurissa tai satamassa, jossa haluaisimme pitää jollan käyttövalmiina, olisi se hyvä kuitenkin saada ylös veneeseen. Näin se ei ole muiden veneiden tiellä ja ennen kaikkea tuolla kauemmilla vesillä, se saattaisi olla tallessa vielä aamullakin. Niitä näppärä räpyläisiä kavereita, kun tuntuu blogimerkinnöissä vilisevän. Toki suurin syy jollan nostoon on se, että suolaisessa merivedessä sen pohja limottuu ja kasvustoa alkaa kasvaa.
Viritimme jollaan nelipisteköydet, jotka karabiinilla kiinnitetään taljan sakkeliin. Hups hei ja jolla nousi vaakatasossa nätisti ylös. Mesaanin puomia käytimme tukivartena, jolloin jollan voi nostaa veneen sivulta ja siirtää nätisti uimatason päälle. Sen jälkeen se on helppoa kiinnittää veneen kaiteeseen. Kyllä se kekseliäisyys aina palkitaan, joten onnistuneen jollaprojektin kruunasimme herkullisilla venekokin paistamilla lätyillä.
