Cruising Associationin Yeu Rally oli alkamassa juhannusviikon tiistaina, ja meillä oli vielä pari päivää aikaa ennen Île-d’Yeun saarelle purjehtimista. Sää oli kesäisen lämmin, joten se houkutteli pysähtymään vielä yhdellä Bretagnen saarella, joten käänsimme Suwenan kokan kohti Île-d’Houat saarta.
Matkaa Vannesista Houatille oli vain 22 merimailia. Helleaalto vain jatkui, joten kevyessä myötätuulessa jiippailimme rauhassa kolmen solmun vauhdilla ja suorastaan lilluimme kohti Morbihanin salmen suuta ja kohti merta. Emmekä todellakaan olleet yksin, vaan joka puolella ympärillämme oli ihanasta sunnuntaipurjehduksesta nauttivia veneilijöitä.
Yksi vene, joka oli matkalla salmea ylös vastavirtaan, suorastaan seisoi purjeineen paikoillaan, kun virta kumosi heidän oman vauhtinsa. Kun ei ole kiire minnekään, niin käyhän se niinkin. Hetkeä myöhemmin oli hupaisaa, kun yhtäkkiä trimaraani saapui takaamme ja suorastaan sujahti meistä kaikista köliveneistä ohi. Me muut vain jäimme edelleen lipumaan salmelle.
Hieman ennen Houatin saarta vähäinenkin tuuli moinasi ja laitoimme padan käyntiin. Seuraava yllätys olikin erikoinen, kun jouduimme jumbosuuren kärpäspilven hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka kuinka yritimme huitoa ja häätää kärpäsiä, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta. Samanlainen huitominen näytti käyvän myös naapuriveneessä. Lieneekö tuulenpuuska tempaissut parven mukaansa merelle ja eksyneillä kärpäsillä loppui selvästi puhti. Ne eivät enää edes yrittäneet nousta lentoon, vaan kupsahtivat ja kuolivat kannelle, mutta olihan niitä ihan tolkuton määrä!
Houat on noin neljän kilometrin pituinen ja yhden levyinen saari Etelä-Bretagnen rannikon läheisyydessä. Se on kuuluisa hiekkarannoistaan, joista kolme suurinta sijaitsevat saaren itäpuolella ja läntinen ranta on enemmänkin kivikkoinen kallioranta. Ankkurilahtia on kuusi, joista kolme suurinta sijaitsevat myös näiden upeiden ja suuripien hiekkarantojen edustalla.
Me ankkuroimme Suwenan Tréac’h ar Salus lahdelle Houatin lounaispuolelle. Sääennusteessa oli luvassa tälle alueelle tyypillinen brise de terre -tuuli eli maatuuli. Se nousee auringon laskettua myöhään illalla tai yöllä ja voi puhaltaa jopa 15 – 20 solmun puuskissa. Kuten satamakirja varoitteli, että tällainen yhtäkkinen yöllä nouseva tuuli avoimella lahdella saa aikaan pyjamabileet veneiden kansilla. Kirjassa suorastaan neuvottiin tallentamaan plotteriin GPS-koordinaatit. Jos ankkuri alkaa laahata tai tuuli kääntää veneen epämukavasti poikittain aaltoon, niin pystyy säkkipimeällä hätätilanteessa ajamaan karien välistä turvallisesti ulos.
Kun saavuimme ankkurilahdelle, oli nelisenkymmentä venettä lahdella jo ankkurissa, toisista lahdista puhumattakaan. Luvassa oli koillistuulta, mutta onneksi lahden länsireunalta saimme vielä omalle koukulle riittävästi pyörimistilaa.
Ilta oli pitkällä ja jahkailimme, että lähdemmekö jollalla rantaan tutkimaan saarta? Ilta oli niin ihanan lämmin. Loiskahduksia vain kuului ympäriltämme, kun veneistä leiskauteltiin uimaan ja jollat sujahtelivat ristiin rastiin lahtea, kuka minnekin suunnaten. Me nautimme kesäisestä tunnelmasta ankkurissa.
Todella rauhallisen ja hiljaisen yön jälkeen lähdimme freesinä kohti seuraavaa seikkailua Île-d’Yeun saarelle.