Yksi tämän kesän odotetuimpia kohteitamme oli jo roomalaisten jumalten saariksi nimeämät Islas Cíes -saaret; galiciankielellä Illas Cíes. Nämä kolme saarta, pohjoisin saari Monteagudo, keskisaari Illa do Faro sekä eteläsaareksi kutsuttu Illa de San Martiño, suojaavat yhdessä kuuden kilometrin pituudelta Vigon lahtea Atlantin mainingeilta. Cíesin saaret on julistettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1980 lähtien. Ei autoja, pyöriä eikä hotelleja, vaan ihanaa luonnonrauhaa ja rikas luonto kasveineen ja lintuineen. Ei todella tarvitse matkustaa Karibialle, vaan meidän kauniista Euroopasta löytyy upeita valkoisia hiekkarantoja kristallinkirkkaine vesineen – tänne halusimme päästä, mutta ei sinne noin vain mennäkään.
Galician saaret vesistöineen ovat luonnonsuojelualuetta, joten täällä pitää hakea luvat niin vesistössä veneilylle kuin myös ankkuroinnille. Ensin haetaan navigointilupa, jolla purjevene tai moottorivene saa kulkea luonnonsuojelualueen vesillä. Hakemus täytetään netissä ja siihen tarvitaan kopiot kipparin kansainvälisestä huviveneenkuljettajankirjasta (ICC) ja ID-kortista sekä veneen rekisteröintikortista. Talvella hakiessamme navigointilupa tuli muutamassa päivässä, ja se on voimassa kaksi vuotta kerrallaan. Samalla saa käyttäjätunnuksen Galician merenkulkulaitoksen sivuille, josta voi hakea ankkurointilupaa, jos luonnonsuojelualueella aikoo ankkuroida kajakkia suuremmalla veneellä.
Luonnonsuojelualueelle myönnetään päiväkohtaisesti rajattu määrä ankkurointilupia, ja suurin piikki sattuu heinäkuu – elokuu ajalle ja viikonlopuille. Lomakauden torstaina ei välttämättä perjantaille ole enää ankkurointilupaa tarjolla. Ankkurointilupa haetaan aina tietyille päivämäärille. Me olimme menossa pahimman lomakauden ulkopuolella, joten lupa tuli saman tien seuraavalle päivälle. Olihan suomen juhannus tulossa ja juhannuksen vietto luonnonkauniilla saarilla houkutteli. Molemmat luvat pitää olla mukana tulostettuna ja tarvittaessa esittää alueella partioivalle viranomaiselle. Koko homma on maksuton ja se hoituu kätevästi https://iatlatnicas.es sivulla, joka on käännetty myös englanniksi.
Keskiviikolle oli luvassa kevyttä tuulta. Vigon lahdella tuuli kuitenkin moinasi kokonaan ja yhdeksän mailin purjehdus muuttui moottoroinniksi. Se ei haitannut, sillä jo Vigossa alkanut ihanat hellepäivät jatkuivat ja aurinko hymyili.
Ankkurointi on sallittu kolmella lahdella: eteläsaaren Illa de San Martiñon koillisrannalla ja Illa do Faron itä- tai eteläpuolella. Faroa ja Monteagudoa eli keski- ja posjoissaaria yhdistää bumerangin muotoinen pitkä hiekkakyngäs ja sen itäreunalla sijaitsevan hiekkarannan Praia das Rodas sanomalehti Guardian äänesti vuonna 2007 maailman parhaaksi rannaksi. Sen edustalle mekin suuntasimme kuten näytti jo muutama muukin vene ehtineen ennen meitä. Laskimme parissa paikassa ankkurin, mutta Atlantin swelli keikutti sen verran voimakkaasti ja tuuliennuste lupasi 25 solmun puuskia, ja oma tuntuma sanoi, ettei tämä lahti tulevalle yölle houkutellut yöpymään. Nostimme vielä kerran ankkurin ja siirryimme Faron eteläpuoleiselle lahdelle Praia de Nosa Señora rannan edustalle. Paikka oli kerrassaan idyllinen ja kaunis. Auringon laskiessa vietimme rauhaisan illan veneellä ja odotimme seuraavan päivän saarireissua innolla.
Illan pimetessä tuuli nousi luvatusti, mutta se heitti 180 astetta, joten melko keikutuksessa yön kuitenkin vietimme. Kuten usein täällä sää muuttuu nopeasti ja tuulen luvattiin pysyvän voimissaan vielä pari päivää. Laitoimme juhannussuunnitelmamme uusiksi ja päätimme siirtyä Pontevedan lahdelle tuulen suojaan ja palata Cíesille paremmalla patikointikelillä.