Upean Guernsey vierailun jälkeen odotimme kovasti Jerseyn saarta, sillä kukapa ei olisi joskus katsonut kasarissa Bergerac -sarjaa ja olimmehan juuri saapumassa sen pelimestoille.
Ajoimme kaupallisen sataman läpi ja odotimme kovasti jonkun tulevan meitä vastaan kuten Guernseyllä. Ketään ei kuitenkaan näkynyt ja vesi oli vielä niin alhaalla, ettemme päässeet sisälle marinaan. Odotuslaiturissa oli jo toistakymmentä venettä, niinpä kiinnityimme ranskalaisen koulupurjealuksen kylkeen lauttaan toiseksi. Muut lautat olivat jo paljon isompia. Purjealus oli jatkamassa matkaa aamulla, joten tästä meillä on helppoa lähteä marinaan, kun satamankynnys avataan myöhään illalla.
Andrus meni tutkimaan, miltä marina näyttää ja hän tuli synkkäilmeisenä takaisin. Marina oli tupaten täynnä ja veneet olivat sikin sokin eri lautoissa. Lisäksi joka lautassa oli sekaisin eri kokoisia veneitä toistensa kyljessä. Siellä täällä oli kieltolappuja, mihin ei saa kiinnittyä. Veneitä oli kuitenkin niilläkin paikoilla. Myöskään satamatoimistossa ei osattu kertoa mitään muuta kuin kynnyksen avausaika ja laituripaikan hinta.
Illan myötä meidän kylkeen tuli vielä kolme muuta venettä. Meidän yllätykseksi kukaan heistä ei halunnut sisään marinaan. Niinpä aloimme järjestämään köysiä siten, että Suwena saadaan puoli kahdeltatoista yöllä lautan välistä pois ja pääsemme odottamaan tänään juuri keskiyöllä tapahtuvaa satamakynnyksen avausta. Kyllä huomaa, että täällä veneilijöille lautoissa oleminen on niin tavallista, että kaikki köysihässäkkä ja meidän myöhäinen lautasta poistuminen tapahtui erittäin vaivattomasti ja jouhevasti ilman mitään suurta dramatiikkaa.
Jälleen hämmästyimme, sillä yhtään venettä ei lähtenyt satamasta pois ja vain muutama muu vene meidän lisäksi ajoi kanssamme sisälle marinaan. Oli jo pimeää ja Andrusia ei huvittanut lähteä pyörimään Suwenalla ahtaassa satamassa löytääksemme parhaan laituripaikan. Laitoimme Suwenan kiinni heti ensimmäiseen portin sisäpuolella olevaan hammerhead paikkaan. Periaatteessa siihenkään ei olisi saanut kiinnittyä, sillä se oli melkein portin edessä. Noh, henkilökuntaakaan ei näkynyt ja me ajattelimme, että on helpompaa vaihtaa paikkaa sitten aamulla valoisan aikaan. Laiturin kulkuportti oli toki jo kiinni, eikä meillä ollut siihen koodiakaan. Oli aika mennä nukkumaan ja katsellaan tilannetta uudestaan sitten uuden aamunsilmin.
Aamulla meitä odotti jälleen useampi yllätys. Ensiksi satamaheijaria ei kiinnostanut pätkääkään, että me olimme tuolla portin edustan paikalla, kunhan vain satamamaksu oli maksettuna. Toiseksi virtapistoke oli 32 ampeerin mallia ja vielä tuollainen adapteri valikoimastamme puuttui. Onneksi satamatoimistosta saimme sen lainaan. Paras yllätys oli kuitenkin Suwenan kanssa samasta laiturista löytynyt tuttu vene, Sweet Surrender. Olimme tavanneet edellisen kerran Cruising Associationin tapahtumassa pari vuotta sitten Orwell-joella, kun olimme matkalla Englannin itärannikolla kohti Skotlantia.
Saint Helierin kaupunki oli ihan viehättävä. Sataman ympäristö on vaan jokseenkin kaupallisen oloinen. Jerseyn matkamme aikana keli jatkui koko ajan sateisena ja tuulisena. Aika vierähti naapuriveneilijöiden kanssa seurustellessa sekä pienillä kävelyretkillä lähialueella aina kun sade hetkeksi hellitti. Harmi, Jersey jäi meille aivan liian vähälle tutkimiselle. Toivottavasti pääsemme tänne joskus uudestaan.
