Kovasti odotettu Suwenan purjehdusmatka Pohjanmerellä alkoi vihdoinkin maanantaina 20. päivä, kun irrotimme köydet Kappelnissa. Pysähdyimme heti Kappelnin edustalla tankkaamaan Suwenaan dieseliä. Satamakaveri kehui, että ”he olivat juuri puhdistaneet tankin”. Meitä meinasi hävettää, kun tankkasimme pari sataa litraa Mr Funnel suodattimen läpi, sillä se suodattaa dieseliä noin 10 litraa minuutissa. Onneksi perässämme ei ollut muita veneitä jonossa, niinpä päättäväisesti käytimme polttoaineensuodatinta. Yllätykseksemme suodattimeen jäi 0.5 litraa vettä, joka tuntui aika suurelta määrältä 200 litran polttoainemäärässä – eipä nolottanut enää.
Päivä oli lähes tuuleton ja todella sumuinen. Vasta loppumatkasta tuuli nousi edes hetkeksi 6 solmuun, joten nostimme heti purjeet. Ehdimme purjehtia vasta yhden ainokaisen mailin, kun se vähäinenkin tuuli loppui. Se oli sitten peltigenoa, joka kyyditsi meidät Kieliin.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli pysähtyä yöksi Kielin kaupungin keskustan lähellä sijaitsevaan Düsternbrookin satamaan. Lauantaina Anckerin satamaan saapui 16 veneen regatta Kielin Schilkseen satamasta. Siinä illalla yhdessä grillatessa saimme useita neuvoja, että meidän kannattaisi pysähtyä Schilkseen Olympiahafeniin, niinpä vaihdoimme satamaa. Schilksee osoittautui todella suureksi satamaksi. Siellä on jopa 900 venepaikkaa. Satamakapteenikin valvoo aluetta melkein kuin omasta lennonjohtotornistaan. Satamamaksua suorittaessamme huomasimme, että rannassa oli jälleen pienet markkinat, joten omaa uuniruokaa odotellessa oli hyvä maistella jälleen saksalaista makkaraa.
Tiistaiaamu valkeni tihkusateisena ja sumuisena. Schilkseen satamasta oli neljä mailia Kielin kanavan suulle. Odotimme noin tunnin, kunnes valot kutsuivat meidät Holtenaun sulkuun. Kauempaa valkoinen valo näytti yhdeltä valolta. Lähempänä vasta voi huomata, että valoja onkin kaksi vierekkäin, sillä niillä näytetään kumpaan laitaan sulussa saa kiinnittyä. Kiitos tästä vinkistä Manfredille, meidän purjehdusystävälle Hampurista.
Kanavamaksu maksetaan aina täällä kanavan itäpäässä. Kaksien sulkujen väliin jäävällä saarekkeella on maksuautomaatti, jonka luo pääsee kiipeämään sulkujen reunalla olevia tikkaita myöten. Automaatti veloitti meiltä 35 € ja Andrus palasi liukkaita tikkaita myöten takaisin veneeseen kuitti mukanaan.
Vene kiinnitetään uiviin pollareihin ja ainakin meidän sulutuksessa vettä virtasi niin vähän, ettei vedenpinnan muutosta edes juuri huomannut. Sitten alkoikin kanavamatka Rendsburgiin.
Kielin kanavan virallinen nimi on NOK eli Nord-Ostsee Kanal. Meitä vastaan ja meidän ohitsemme lipui toinen toistaan suurempia valtamerilaivoja, joista AIS näytti monenlaisia satamakaupunkeja. Tulipahan AIS-tekstille “Oulu via NOK” ihan eri merkitys, kun itse laivojen vierellä täällä kanavassa matkaamme. Saa nähdä kohtaammeko kulussa Hampurista Ouluun 28.5. saapuvan konttilaivan, jossa meille töihin saapuva kontti parhaillaan matkaa. Se olisi kyllä jännä juttu.
Pari kertaa Holtenau – Rendsburg välillä syttyivät kolme päällekkäistä punaista valoa, joilla muu liikenne ohjattiin sivuun pois suurten alusten tieltä. Tunsimme itsemme pieniksi odotellessamme kanavan laidalla, kun 30 metrin päästä porhalsi ohitsemme matkustaja-alus Albatros. Se on 673 jalkaa pitkä, 82 jalkaa leveä ja sen syväys on 7,5 metriä.
Kaiken kaikkiaan sulutus ja kanavavalot toimivat juuri kuten kanavaohjeessa kerrotaankin. Ohjeessa kerrotut valoyhdistelmät ovat kaikki huviveneliikenteelle tarkoitettuja valoja. Näiden lisäksi valoyhdistelmiä näytti olevan laivaliikenteelle lisää. Esimerkiksi vihreän valon palaessa laiva saa ajaa sulkuun, mutta huvivene ei.
Rendsburgin läheisyydessä on useita satamia. Me ajoimme RVR purjehdusseuran satamaan, joka sijaitsee ihan Rendsburgin keskustan kupeessa. Aamuinen tihkusade oli muuttunut jo sulutuksessa kunnon jatkuvaksi sateeksi. Iltapäivästä sateen kaveriksi nousi myös tuuli. Kun keli vain jatkui kylmänä, sateisena ja todella tuulisena, päätimme pitää välipäivän Rendsburgissa.
Kun keskiviikkoiltapäivänä sade vihdoin loppui ja vain tuuli jaksoi puhaltaa, me lähdimme kaupunkikävelylle. Rendsburgin vanhan kaupungin kaduilla oli kiva kuljeskella. Ajatella, että tämäkin kaupunki on ollut täällä jo vuodesta 1150 lähtien.
Mielenkiintoisin tuttavuus oli Rendsburgin rautatiesillan alla neljällä vaijerilla roikkuva lossi eli Schwebefähre. Tänä vuonna riippuva lossi on sukkuloinut Kielin kanavan yli jo sata vuotta. Neljällä sähkömoottorilla hurruutteleva vaunu siirtyy kanavan toiselle puolelle 1,5 minuutissa. Vaunu on kooltaan 14 m * 6 m, joten kyytiin mahtuu kerralla vain neljä autoa sekä muutamia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Tuulesta huolimatta vaunu kulki tosi tasaisesti, kun kävimme testaamassa riippulossin kyytiä omakohtaisesti. Lossille kertyy vuodessa kilometrejä jopa 6000 km, joten lossikuskille reitti ehtii tulla tosi tutuksi 🙂
Pitkin Kielin kanavaa sukkuloi kanavan yli myös perinteisiä lauttoja. Erikoista näytti olevan se, että niillä ei ole minkäänlaisia etuajo-oikeuksia. Kiltisti ne näyttävät odottavan niin laiva- kuin huviveneliikennettä ennen kuin lähtevät kuljettamaan autoja 150 metrin matkan kanavan toiselle puolelle.
Torstaina koleassa, mutta aurinkoisessa säässä käänsimme Suwenan keulan jälleen kanavalle ja kohti Brunsbüttelin satamaa. Jo tiistain kanavamatkalta tuttuja laivoja tuli meitä vastaan, kun he palailivat jo takaisin pitkin kanavaa meidän matkatessa kohti länttä.
Kanavaa ei voi sanoa maisemareitiksi, sillä kanavanvarsi on pääosin tiheää pensaikkoa. Andrus tuumasikin, että ”Kielin kanavaa ei voi verratakaan idylliseen Göta kanavaan.” Miksipä pitäisikään, sillä 98 kilometriä pitkä Itämeren Pohjanmereen yhdistävä kanava on kuin laivojen moottoritie, sillä se on yksi maailman vilkkaimmin liikennöityjä kanavia.
Nyt Suwena on Kielin kanava-ajon suorittanut ja odotamme Brunsbüttelin satamassa perjantaiaamua ja ensimmäistä Pohjanmeren vuorovesikokemustamme. Satama sijaitsee aivan Brunsbüttelin sulun vieressä ja laivat kulkevat vain seitsemän metrin päästä ohitsemme. Saa nähdä valvottaako ensi yönä meitä laivat vai tuleva vuorovesi?
