Klaipeda 29.6. – 3.7.

Saavuimme keskiviikkoiltana etelänlämpöön. Ilma oli kostean kuuma ja kietoutui ympärillemme kuin olisimme saapuneet tropiikkiin.

Klaipeda on Liettuan ainoa satamakaupunki, niinpä koko Juru joenvarsi on täynnä laivalaitureita, konttisatamaa ja teollisuutta. Juru kanavasta johtaa kapea Dane kanava kohti kaupungin vierasvenesatamaa.

Old City Marinan sisäallas oli aivan tupaten täynnä, sillä kaupungin toinen veneseuran satama on remontissa. Me jouduimme kiinnittämään Suwenan Dane kanavan varteen. Varustimme Suwenan runsaalla fendarisuojauksella, sillä saimme jo etukäteen varoitusta paikan vellomisesta. Kun länsituuli puhaltaa, se pukkaa aallot mereltä Juru kanavaa pitkin Dane kanavalle saakka ja sitten, hei me heilutaan.

Suwenalla ei ollut mitään hätää, sillä aallot ovat pitkiä ja loivia. Köydet vaan pitää säätää siten, että vene pääsee keinumaan. Olemme huomanneet, että kun laitamme 19-tonnisen Suwenan kiinni neljällä köydellä siten, että saamme vedon sekä eteenpäin että taaksepäin kahdella köydellä kumpaankin suuntaan, jakavat köydet yhdessä painon tasaisesti. Tällöin vene ei nyi lainkaan. Olemme laittaneet kahteen kiinnitysköyteen kumijoustimet, joita käytämme näin kylkikiinnityksessä keula- ja peräköysinä. Lisäksi ostimme erittäin näppärän uuden joustimen Visbystä. Sen etuna on se, että sen voi laittaa köyteen jälkikäteen ja joustimen paikan voi valita aina tarpeen mukaan. Testikäyttöön ostettu joustin on osoittautunut erittäin toimivaksi, joten nyt vain odotamme, että osumme oikeaan kauppaan jälleen, joka myy samanlaisia joustimia. Lisäksi olemme päässeet testaamaan kerran messuilta ostamamme pikku joustimet, jotka voi myös jälkikäteen laittaa köyteen. Ne arveluttivat meitä kovasti keveän ulkomuotonsa vuoksi, mutta laitoimme stringiköyteen kaikki 4 pikku joustinta, niin ne ovat toimineet vallan mainiosti.

Nuo perus kumipötkyläjoustimet ovat siitä hankalia, että niitä ei veneen kiinnitysvaiheessa pysty siirtämään. Joskus laiturin rengas tai pollari on niin lähellä, että joustin estää köyden kiinnittämisen. Se ei toki mene mistään renkaasta läpi. Niinpä ensimmäisenä kiinnitysköytenä käytämme köyttä ilman joustinta ja sen jälkeen lisäämme joustinköydet sekä lisäämme irtojoustimet, sinne mihin tarvitaan.

Positiivista oli huomata, että miniristeilyjä ajavat alukset sukkuloivat maltillisesti, eivätkä ne nostattaneet peräaaltoja kanavalla. Alukset sukkuloivat aktiivisesti kanavan itäpuolelta länsipuolelle vieden runsaasti ihmisiä delfinaarioon, merimuseoon ja tietysti upealle hiekkakyngäkselle ottamaan arskaa. Me jätimme risteilyn väliin, sillä suunnitelmissa on jatkaa Klaipedasta Suwenalla matkaa Nidaan katselemaan tarkemmin hiekkadyynejä.

Klaipedan kaupunki on jännä sekoitus uutta ja vanhaa, modernia ja historiallista. Esimerkiksi vanha kaupunki on saanut paljon vaikutteita saksalaisilta, sillä onhan Klaipeda ollut hetken aikaa Preussin pääkaupunki. Nykyään 190 000 asukkaan Klaipeda on Liettuan kolmanneksi suurin kaupunki, jossa kulttuuri-ilmapiiriä luovat lukemattomat patsaat.

Torstai-iltana huokailimme keltaista siitepölykerrosta, joka oli keräytynyt Suwenan päälle. Eipä siinä vielä mitään. Perjantaina herätessämme laiturin viertä hurruutteli katupesin, joka putsasi kyllä kadun siistiksi, mutta puhalsi kaiken hiekan ja pölyn Dane kanavan varteen kiinnitettyjen kymmenkunnan veneen päälle. Edellisen päivän siitepölyäkään ei enää hiekkakerroksen alta näkynyt. Ainoalle vesiletkulle tuli suoranainen jono, kun kukin venekunta odotti vuoroaan pestäkseen veneensä. Vesi lirisi hiljakseen, joten veneen peseminen oli pitkä projekti. Suwenan pesu vei kolme tuntia ennen kuin kansi näytti entiseltä.

Satamassa oli hoidettu mielenkiintoisella tavalla veneiden sähkö. Erilliselle sirukortille sai ladattua rahaa. Ladattu raha siirrettiin sähkötolppaan ja mittari alkoi raksuttaa veneen kulutuksen tahdissa. Muuten kyllä satamamaksu maksettiin normaalisti satamakonttoriin, mutta sähkö hoidettiin toisin.

Satamasta noin 3 kilometrin päässä on todella valtavan kokoinen Akropolis ostoskeskus. Kerrankin ostari oli järjestetty siten, että samanaiheiset liikkeet sijaitsivat lähekkäin. Suwenan bunkraus oli sunnuntaina edessä. Tällöin löysimme Akropoliksen keskeltä yhden suurimmista ruokakaupoista, mitä olemme ikinä nähneet. Jokaista ruokalajia oli hyllymetrejä. Lihatiskillä pääsimme tilaamaan sormipelillä lihaa. Rouva olikin ensimmäinen liettualainen, joka ei puhunut englantia. Andrus osoitti haluamaamme lihaa ja Nosti 8 sormea pystyyn. Rouva kysyi varovaisesti “gram” ja Andrus nyökkäsi. Pian saimme kokonaisen pikku ämpärin täyteen herkullista shaslik-lihaa grillattavaksi Suwenalla.

Tapasimme Klaipedassa myös tutun veneen Sottungasta. Brittivene Goodwill oli kiertänyt Itämeren Suomen ja Venäjän kautta Baltian rannikkoa alas Klaipedaan, kun me taas teimme kierroksen toisin päin. Oli mukavaa sattua jälleen samaan satamaan. Kun Goodwill Suwenan vierestä jatkoi matkaa kohti Puolaa ja aikanaan kotiin Englantiin, niin Suwenan oli aika jatkaa sunnuntaina matkaa vielä pätkä lisää etelään, Kuurinhaffille, Nidaan.