Kuljimme jo tutuilla vesillä ja saavuimme Kokkolan Mustakarille sunnuntaina. Laiturilla meitä oli vastassa ystävämme Iris ja Rami. Suwena kiinnitettiin Sea Iriksen kanssa samaan laituriin. Pääsimme pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia ihan nenätysten ja juttua piisasi pikkutunneille asti. Sea Iris osallistui Botnia eskaaderiin, joten matkamme pääsivät kohtaamaan meidän noustessa rannikkoa ylöspäin ja heidän aloittaessaan parin kuukauden matkansa alaspäin. Meidän matka jatkui Kokkolasta tiistaina Kalajoelle.
Kalajoki pääsi jo viime vuonna meidän lempparisatamien joukkoon. Vaikka Keskuskarilla ei ole mitään palveluja ja sähköä saa vain, mikäli on mukana yli 50 metriä sähköjohtoa, niin viihdymme siellä aina. Satamasta on lyhyt 20 minuutin kävelymatka Kalajoen hiekkasärkille. Satamassa on vain kolme vierasvenepaikkaa ja satamaan tuloväylä on todella matala. Merikarttaan on väylän syvyydeksi merkitty vain metri, mutta sitä ruopataan säännöllisesti Maakallan risteilyliikennettä varten. Meidän kaiku näytti vedensyvyydeksi minimissään 1,8 metriä. Matalin paikka on aallonmurtajan suulla. Muualla väylän syvyys on yli 2,5 metriä.
Jo viime vuonna meitä huvitti runsas hupiliikennöinti satamaan ja saman tien sieltä pois. Satamaan johtaa erittäin kapea tie ja silta, jossa vastaantulevien autojen ei ole helppoa ohittaa toisiaan. Siitä huolimatta satamaan änkeää jatkuvasti autoja jopa jonossa. Kävelijät, pyöräilijät, rullalautailijat, mopoilijat, moottoripyöräilijät ja henkilöautoilijat vielä jotenkin ymmärtää. Kuitenkin satamassa näimme lisäksi pyörähtävän paloauton, traktorin, asuntoautoja, useita asuntovaunuja vetäviä autoja, kuorma-autoja, erilaisia peräkärry-yhdistelmiä ja jopa viime vuonna tuliterän Ferrarin. Satama kuuluu ilmeisesti paikallisten nähtävyyksien listalle, kun hupiajelijoita riittää näinkin paljon. Hupaisaa on se, että he ajavat kapean sillan yli satamaan ja pysähtyvät siellä noin kymmeneksi sekunniksi ja kääntyvät palatakseen takaisin. Kääntymisaika toki vaihtelee ajoneuvoyhdistelmästä riippuen.
Torstaina tuntui haikealta laittaa Suwenan keula kohti kotivesiä. Olemmehan olleet ensimmäistä kertaa pari kuukautta veneellä matkalla. Matkamme kuitenkin vielä jatkuu, sillä Suwenan seuraava määränpää on Iin Röyttä. Matkasimme Kalajoelta jälleen ihanassa auringonpaisteessa Hailuodon Marjaniemeen vedentankkaukseen ja samalla muonitimme miehistön ja jatkoimme matkaa Röytän Elojuhlia kohti.
Kokkolasta Kalajoelle 26.7. – 30.7.