Venin saarelta oli vain 13 merimailia Kööpenhaminaan. Matkalla muuttui sekä maa että maisemat. Pieni idyllinen saari vaihtui suureen metropoliin ja jälleen myös Suwenan saalinkiin nousi puna-valkoinen kohteliaisuuslippu.
Lähdimme aamusta liikenteeseen mahtuaksemme Langelinien veneseuran satamaan, josta on hyvä kävelymatka keskustaan ja se sijaitsee ihan kuuluisan Pieni Merenneito patsaan vieressä. Jos satama olisi täynnä, toiseksi vaihtoehdoksi suunnittelimme Christianshavnin. Nämä kaksi satamaa tuntuivat sijainniltaan sopivilta, sillä suuriosa Kööpenhaminan satamista sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Lomakausi oli kuitenkin täydessä käynnissä, joten olimme varautuneet, ettemme mahdu mihinkään keskustan satamaan.
Langelinien satama oli odotetusti todella täynnä, mutta Suwenalle löytyi vielä poijupaikka. Seuraavana päivänä jouduimme kuitenkin siirtämään veneen seuraavaan poijuun oikealle, sillä veneseuran oma vene oli ilmoittanut palaavansa satamaan ja me satuimme olemaan hänen paikallaan. Satamakapteeni hoiti hommansa todella hyvin ja me saimme toisen paikan ja naapuri omansa, joten jokainen oli tyytyväinen.
Langelinie on noin sadan veneen satama ja kaikki paikat ovat veneseuralaisten käytössä. Vierasveneet voivat käyttää vapaita paikkoja, kun seuran veneet omat omilla venereissuillaan. Vapaat paikat on merkitty vihreällä taululla. Useat veneet pyörähtivät ääriään myöten täynnä olevassa satamassa ja joutuivat etsimään paikan jostain toisesta satamasta. Jos kuitenkin satamasta löytyy tilaa, voimme lämpimästi suositella tätä Langelinien satamaa. Siellä on hyvä henki, kaikki tarvittavat palvelut ja se sijaitsee sopivan reippailun päässä kaikesta. Toki lähijunallakin pääsee keskustaan, jos niin haluaa.
Kävelymatkallamme satamasta keskustaan ohitimme myös Nyhavnin venepaikat. Olimme iloisia, ettemme olleet menneet sinne, sillä ne olivat aivan turisti- ja ravintola-alueen keskellä, mutta joku toinen taas voisi olla tyytyväinen juuri vilkkaaseen paikkaan. Joka tapauksessa turistikiertoajeluja järjestävät sightseeing veneet lähtivät Nyhavnista rivakasti aiheuttaen melkoisia peräaaltoja keikuttaen sataman muita veneitä.
Kööpenhaminassa on paljon katsottavaa ja netti on pullollaan hyviä matkaoppaita Köpiksestä. Yksi paikka, joka jokaisen täytyy Kööpenhaminassa kokea, on Tivoli Gardens huvipuisto. Tivoli on paljon muutakin kuin huvipuisto. Alueella on kymmeniä ravintoloita, joihin paikalliset menevät syömään ja viettämään aikaa. Toki huvipuiston laitteissakin voi pyörähtää niin halutessaan. Illalla huvipuisto on valaistu kauniisti ja pitkin huvipuiston polkuja vaelsi pariskuntia onnellisesti käsi kädessä romanttisen päivällisen jälkeen. Kun kerran on käynyt Tivolissa, ei enää ihmettele, miksi portilla myydään myös vuosikortteja Tivolin alueelle. Sellaisia näytti monilla paikallisilla olevankin.
Kiertelimme innokkaasti Tivolissa ja nälän yllätettyä oli suorastaan valinnan vaikeus, kun ravintoloiden ruokalistat pursuivat kaikenlaisia herkkuja. Satuimme valitsemaan erinomaisen Grøften ravintolan ja onneksi kokeilimme päivän kalaa, sillä se oli bouillabaisse. Valtava kulhollinen kolmesta eri merenelävästä valmistettu muhennosmainen kalakeitto oli kerta kaikkiaan suussa sulavaa. Oli hienoa huomata, että näin turismiin keskittyneessä paikassa ruoanlaatu on säilytetty tasokkaana.
Yleisesti Tanskassa ruoka on ollut meille hieman pettymys, sillä he tuntuvat olevan tyytyväisiä, kunhan lautasella on leipää ja jotain sen päälle kasattavaa. Muuten ruoka on enimmäkseen leivitettyä tai upporasvassa paistettua, joten niitä ei edes tee mieli maistella. Toinen erittäin positiivinen kokemus löytyi keskeltä Kööpenhaminan kävelykatua, kun ostoksilta väsähtäneenä istahdimme Le President Bistro ravintolaan. Naapuripöydän herra suositteli talon sushia ja kertoi sen olevan parasta sushia, mitä hän on Kööpenhaminassa saanut. Niinpä me tilasimme yhtä lempiruokaamme. Mikä positiivisinta, heillä oli nigiri setistä 50 % tarjous. Sushi oli erinomaista ja hinta oli naurettavan alhainen.
Kööpenhaminan kävelykatu oli muuttanut muotoaan sitten viime käyntimme. Se oli kuin Barcelonan Ramblas täynnä katutaiteilijoita ja banaanilättyjä paistettiin joka nurkalla kuten Aasian turistiloukuissa. Mihin Tanskan omat hassut makkaravaunut ovat hävinneet?
Kööpenhaminassa alkoi juuri puolitoista viikkoa kestävät jazz-festivaalit. Eri puolilla kaupunkia oli esiintymislavoja, joilla bändit musisoivat. Ihmiset istuskelivat nauttien musiikista ja kavereidensa seurasta. Ravintoloissa mainostettiin jopa take away olutta, jos omat juomat olivat jääneet kotiin.
Meidän satamassa oli myös jazz-tapahtuma sunnuntai-iltapäivällä. Veneseura oli virittänyt purjeista satamaan katoksen, jonka alla pitkillä penkeillä ihmiset viihtyivät jazzia kuunnellen. Mukava parituntinen vierähti nopeasti kauniina aurinkoisena päivänä, varsinkin kun tarjolla oli niin viiniä, olutta ja sitä kaivattua perinteistä tanskalaista makkaraa tietysti leivän kera.
