Seuraavaksi teki mieli matkata johonkin uuteen paikkaan ja sellaiseksi kohteeksi bongasimme pikkuruisen saaren nimeltä Kirjais. Lähestyessä satamaa mietitytti kovasti, pitääkö satamakirjan syväystieto 2,5 metriä paikkaansa, sillä kartassa syväystä ei ollut merkitty. Rauhallisesti lähestyimme laituria ja syväys pieneni hetki hetkeltä. Lopulta kiinnittäessämme Suwenan laiturin päähän, oli syväys enää 2,3 metriä.
Jotenkin Kirjais näytti meille nuhruiset kasvonsa. Laituri oli rikki ja muutenkin tunnelma oli jotenkin alakuloinen. Pisteenä i:n päälle laiturin vesi oli minuuttihinnoiteltu. Hetken siinä tuumailimme, kunnes irrotimme Suwenan köydet ja jatkoimme matkaa.
Andrus tutkaili hetken karttaa ja ehdotti, että oikaisemalla väylien ulkopuolelta Korpoströmmiin olisi vain 14 mailin matka. Jälleen huomioimme Saaristomeren ja kotoisen Perämeren keskinäisiä eroja. Perämerellä rannat ja vesistöt ylipäänsä ovat tosi kivikkoisia ja suhteellisen matalia. Usein pitää ottaa etäisyyttä rannasta reilusti, jotta väylien ulkopuolella pystyy purjeveneellä kulkemaan. Esimerkkinä tällä legillämme seilasimme Ytterstholmin eteläpuolella sijaitsevien kahden luodon välistä, joiden etäisyys toisistaan on 1,5 kaapelia ja vedensyvyys luotojen välillä oli jopa 38 metriä.
Syksy oli todella saapunut saaristoon. Korpoströmmin satamaan kiinnityimme ainoana veneenä. Satamahenkilökunta ilmoitti yllätykseksemme, että he eivät enää ota viikolla satamamaksua, koska esimerkiksi sauna ei ole lämpimänä. Sähkö ja vesi olivat kuitenkin käytettävissä. Mikäs siinä ollessa sataman kunkkuina. Nautimme rauhasta ja rentouduimme Korpoströmmissä pari päivää. Eikä voi olla kommentoimatta kahdesta näin erilaisesta satamasta samana päivänä. Toisessa olisi saanut vettä arviolta 40 litraa kahdessa minuutissa hintaan 0,5 € ja toinen tarjosi sähkön ja veden asiakkaalle veloituksetta, kun kaikki satamapalvelut eivät olleet tarjolla.
Verkaniin tähtäsimme viikonlopun viettoon. Tiesimmehän, että tarjolla ovat katkarapujuhlat. Matkalla Korpoströmmistä Verkaniin ylitimme Suwenan vanaveden. Tuntui huikealta, että Itämeri kierroksemme tuli täyteen ja ympyrä sulkeutui kauniissa auringonpaisteessa. Heti pälkähti päähän, että missähän ensi vuonna Suwenan vanavesi tulee ylitetyksi?
Saapuessamme Verkaniin perjantaina puolen päivän jälkeen oli satamassa jo muutamia veneitä. Pitkin iltaa veneitä saapui koko ajan lisää. Kummankin veikkaus jäi alakanttiin, sillä viikonlopun viettäjiä tuli lopulta yli 30 venettä. Kuulimme, että edellisenä muinaistulien viikonloppuna satama oli ollut pullollaan veneitä ja meininki melkoista.
Lauantaina kävimme jaloittelemassa Korppoon kylällä. Kylän keskusta vaikutti aktiiviselta. Myös ruokakaupan tarjonta oli runsas ja tuoretta tavaraa oli mukavasti tarjolla. Tässä pitkin kesää, kun on monenmoisia kyläkauppoja tullut nähdyksi. Matkaa satamasta kylälle on noin 1,5 kilometriä. Nautimme alku syksyn kirkkaasta päivästä ja rauhallisesta kävelyhetkestä. Lapset leikkivät aarteen etsintää omenapuiden alla, jotka notkuivat mehevistä ompuista. Vesi herahti kielelle, kun ajatteli kypsiä omenoita suoraan puusta.
Lauantai-iltana oli katkarapujuhlien vuoro. Ravintola Buffalo oli täynnä herkuttelijoita ja snapsilaulut raikasivat. Seisovassa pöydässä oli tarjolla Grönlantilaisia reippaankokoisia katkiksia, jotka kuulemma olivat vain yhtä kokoluokkaa pienempiä ennen kuin niiden nimi olisi muuttunut jättikatkaravuiksi.
Sunnuntaina seilasimme kohti Turkua. Tiesimme, että tänä syksynä ehdimme seilaamaan Suwenalla enää yhden kerran ennen veneen nostoa. Suwena jäi odottamaan meitä Turkuun, kun me lähdimme kohti kotia ja arkiaskareita.