Kustavissa suuntasimme Parattulan vierasvenesatamaan, joka oli pullollaan veneitä, kuten niin moni satama heinäkuussa. Olimme jo sen verran siirtyneet pohjoiseen Saaristomerellä, että esimerkiksi helsinkiläisveneiden määrä alkoi olla aika vähäistä, kun taas Suomen lounaisrannikon kaupungeista oli saapunut Parattulaan runsaasti veneitä.
Parattulan satama tuntui heti saavuttuamme viihtyisältä. Laura Pederzens Studio ravintoloineen palveli veneilijöitä ystävällisesti. Satama oli suunniteltu toimivaksi, sillä pienen matkan päässä ravintolasta oli erilliset huoltotilat veneilijöille, kun taas grillipaikka oli laitureiden vastakkaisella reunalla, jonne iltaisin kokoontui venekuntia makkaran ja lätynpaistoon.
Meillä oli satamassa kalaonnea vai sittenkin epäonnea. Kalamies kiersi veneillä keräten tilauksia savusiioista, joita hän juuri oli aloittamassa savustamaan. Suurena kalanystävänä tietysti tilasimme savusiian. Kävimme katsomassa hänen savustushommaa ja kaikki näytti hyvältä. Lähdimme innolla käymään kylällä ja odotimme vesikielellä lämpöistä kalaa. Palattuamme tyrmistykseksemme kaveri oli liottanut savukalan suolavedessä. Sehän on monen tapa, mutta meidän kala oli tainnut unohtua uimaan suolaveteen, kun se oli sisältä aivan vetinen, lötkö ja ennen kaikkea mauton. Pettymys oli suuri ja harmitti kovasti. Toivottavasti joku neuvoisi häntä, miten kala oikeasti savustetaan ja saadaan herkullisen meheväksi.
Parin kilometrin kävelymatkan päässä Parattulan satamasta oli Kustavin Käsityökylä. Kylässä katseltavaa piisasi ainakin äideille ja lapsille. Keramiikkapajan lisäksi löysimme kynttiläpajan, sepänpajan, hopeapajan, tekstiilituvan ja kahvilan. Kylässä voi omaan tahtiin kierrellä pajoissa ja seurata käsityöläisten kädenjälkeä. Monenmoista kynttilänjalkaa niin kuin kaulakorua siellä taottiin asiakkaiden katsellessa. Pihalla käyskenteli villisikoja, kaneja ja lampaita lasten iloksi. Me tutustuimme kylään suhteellisen vauhdikkaasti, kun siinä vaiheessa odotimme kovasti sitä savusiikaamme. Niinpä ei ihme, että sitäkin enemmän harmitti se liotettu fisu, kun panimme käsityökylässä kalan vuoksi vauhtia kierrokseemme.
Parattulan satamaan oli löytänyt myös hollantilainen moottorivene tiensä. Meidän kesän ulkomaalaisten veneiden bongaussaaliiksi oli kertynyt Itämeren ympäristöstä useita venekuntia niin Ruotsista, Tanskasta, Saksasta, Puolasta, Eestistä kuin Venäjältä. Lisäksi bongasimme norjalaisveneen, hollantilaisia, pari brittiä, ranskalaisen ja jopa venekunnan USA:sta. Günthereitä näkyi ulkomaalaisista eniten. Venäläiset seilasivat enimmäkseen Suomenlahden itäisellä alueella, kun taas ruotsalaisten veneiden määrä kasvoi ymmärrettävästi saavuttuamme Suomen länsirannikolle.
Rentouduttuamme pari päivää Parattulassa matkamme jatkui Uuteenkaupunkiin.