Le Palais’n satamassa voi jäädä poijuun aallonmurtajan suojaan tai -1,5h – +1 h ylävedellä avattavan sulkuportin taakse laituriin. Olimme iloisesti keikkuneet Stêr-Ouenin lahdella swellissä edellisen yön ja Le Palais’n poijussa olevat veneet pompahtelivat myös sen verran reippahasti edelleen jatkuvassa mainingissa, että me halusimme mennä portin taakse laituriin.
Yllätykseksemme sataman toinen reuna oli varattu kaupallisille aluksille. Nosturi vaan suhahteli, kun laivoja purettiin ja jälleen lastattiin. Jossakinhan se tämän kokoisella saarella pitää kaupallinen satama olla, kun sen verran ahkerasti turistit vierailevat saarella ja niin meitä vierailijoita kuin asukkaitakin ajatellen pitää tuoda ja viedä monenmoista pelkästään päivittäiseen elämään liittyen.
Se oli kyllä hatunnoston arvoinen juttu, kun kapteenit ohjasivat taitavasti laivansa ulos sulkuportista, sillä tilaa laivan kyljille jäi noin kymmenen senttiä. Kun perjantain viimeisellä ylävedellä laivat lähtivät viikonlopuksi pois satamasta, saapui tilalle läjä päin lisää huviveneitä. Lopulta molemmat puolet olivat täynnä usean veneen venelauttoja.
Me olimme norjalaisen upean Vaare puuveneen kyljessä. Øivind oli matkannut veneellään Norjasta jo vuoden Birke koiransa kanssa. Birke ei ollut moksiskaan vieraiden ihmisten kannen yli kulkemisesta, mutta aamulla uunituore patonki olisi hänellekin maistunut, kun Andrus lämmin leipä kainalossaan pyrki Suwenalle.
Le Palais’n keskustassa on useita vuokraamoja, joista voi vuokrata kaikenlaisia menopelejä niin pyöriä, sähköpyöriä ja skoottereita kuin isompia moottoripyöriä ja autoja. Autotkin ovat enimmäkseen erilaisia vanhoja hupaisia autoja kuten 2CV ja Méhari rättisitikoita tai Renault 4 jne.
Saaren kiertää yli 90 kilometriä pitkä rantapolku. Tämä onkin patikoijan paratiisi, sillä täällä on sopivasti nousuja ja laskuja, jotta maisema säilyy vaihtelevana. Pelkästään hiekkarantoja löytyy Belle-Îleltä 60. Me saimme oman makuupalan muutaman kilsan pätkältä, kun patikoimme Stêr-Ouenin rantapolulla ollessamme ankkurissa. Sieltä avautui kerrassaan huikeat näkymät.
Meidän visiitti saarella jää kuitenkin pariin päivään, joten saarikierrokseen tarvitsimme jonkin nopeamman menopelin kuin apostolinkyydin. Kun olimme menossa vuokraamoon, oli sen edustalla parkissa kerrassaan hauska värkki, Fun Extr’m 500. Tämä meidän oli ihan pakko saada alle! Tässä avomallissa peppu melkein viistää maata, kun 505-kuutioinen moottori auton perässä puski meitä eteenpäin.
Saarikierroksesta tuli kerrassaan mainio ja päiväksikin sattui aurinkoinen lämmin kesäpäivä. Aurinkohatut tiukasti päässämme lähdimme Le Palais’sta kohti Bangoria. Belle-île on kooltaan 17 km x 9 km saari. Saaren neljä kaupunkia ovat Le Palais itärannalla, Bangor lännessä, Locmaria kaakossa ja toinen satamakaupunki Sauzon pohjoisessa. Sen lisäksi täällä on toista sataa pientä ja vielä pienempää kylää.
Ehdottomasti kuvatuin nähtävyys Belle-îlen saarella on Port-Cotonin rannalla merestä törröttävät kivihampaat; aiguilles, jotka 1800-luvun lopulla inspiroivat impressionisti Claude Monet’n maalaamaan tauluja näistä jylhistä kivistä ja kallioista. Yhteensä hän maalasi 39 Belle-Île aiheista taulua. Nytkin kamerat räpsyivät, kun jokainen halusi ikuistaa näkymän mukaansa.
Belle-Îlen länsirannan Le Grand Phare majakka on yksi Ranskan vaikuttavimmista majakoista. Se nousee 92 metrin korkeuteen merenpinnasta ja saimme kiivetä tiukkaa kierrosta oikealle 247 askelen verran ennen kuin saavuimme majakan huipulle.
Ranskassa on tärkeää huomata mennä syömään, kun ruokaa on tarjolla. Useimmat ravintolat ovat nimittäin avoinna vain 2-3 tuntia puolesta päivästä eteenpäin, ja avautuvat uudestaan päivällisaikaan 19:30. Näin ollen me hurautimme tutkimaan Bangorin katuja ja löysimme monia suosituksia saaneen Crêperie Chez Renée, jota myös naapuriveneemme Øivind kehui. Nautimme herkulliset galettet eli suolaisen ohukaisen mehevien kampasimpukoiden kera.
Yritimme ajella pikku kirpullamme mahdollisimman pieniä katuja, välillä jopa eksyimme sen verran pehmeille sorapoluille, että odotimme jäävämme kiinni pohjasta. Avoauto oli ehdottomasti aivan oikea menopeli saarikierrokselle, sillä Belle-Îlen saarella on mikroilmasto, joten monet välimerelliset kasvit kasvavat täällä. Oli ihana tuoksutella luonnon meheviä tuoksuja. Kukkien huumaava tuoksu sekoittui lehti- ja havupuiden raikkaaseen tuoksuun. Samoin lintujen konsertosta ja huikeista maisemista saimme nauttia koko reitin ajan. Jos jonnekin suunnittelemme patikointimatkaa, niin tänne pitäisi ehdottomasti palata kiertämään saari jalan. Aikaa saisi olla noin viikko.
