Yeun saarelta oli mukava 29 mailin matka Les Sables d’Olonneen. Täällä on kaksi huvivenesatamaa sekä kalastus- ja kaupallinen satama. Ajettuamme noin puoli mailia sisäänajokanavaa ylös jäi ensimmäinen pienempi huvivenesatama kuten myös kalastus- ja kaupallinen satamat oikealle haarautuvan kanavan varteen. Nettikeskusteluissa kerrottiin, että aamuvarhain merelle suuntaavat kalastusalukset tekevät melkoista swelliä keikuttaen vielä nukkuvia purjehtijoita. Tämän huvivenesataman viehätys on kuitenkin se, että se on aivan Sables d’Olonnen kuuluisan promenadin vieressä.
Me jatkoimme vielä himpun peremmälle, josta löytyy suuri Port Olonan huvivenesatama. Port Olonassa oli vierasveneilijöiden asiat hoidettu esimerkillisesti. He pyysivät jokaista vierasvenettä pysähtymään odotuslaituriin ja satamatoimistossa sisään kirjautuessa sai suoraan laituripaikan. Onhan kyseessä 1500 veneen satama. Näin heillä oli koko ajan tiedossa, missä jokainen vene on?
Juuri kun saimme köydet kiinni odotuslaiturilla, saimme iloiset tervetulotoivotukset, sillä Caroline ja John olivat ehtineet perille meidän edellä S/Y Ceilidhillään.
Saimme laituripaikan H-laiturista, aika perältä satamaa, läheltä Vendée Globen vakkarilaituria. Lauantain ehdottomaan ohjelmaan kuului ilman muuta käydä tepastelemassa Vendéen laiturilla, josta joka neljäs vuosi starttaa arvostettu, maailman vaativimpana purjehduskilpailuna pidetty Vendée Globe non-stop maailman ympäri yksinpurjehduskilpailu, joka purjehditaan erittäin nopeilla IMOCA 60 -yksirunkoveneillä.
Tuntui huikealta kävellä Vendée Globen laiturilla ja fiilistellä, millainen kuhina täällä kävi viime marraskuussa, kun rohkeat purjehtijat valmistautuivat lähes kolmen kuukauden yhtäjaksoiseen yksinpurjehdukseen. Kisan aikanahan he eivät saa vastaanottaa ulkopuolista apua. Heidän on selvittävä kaikissa olosuhteissa yksin niin veneen ja teknisten laitteiden korjaamisesta kuin mastoon kiipeämistä vaativista rikikorjauksista. Tähän kun lisätään haastavat ja vaihtelevat sääolosuhteet päiväntasaajan paahtavista helteistä Eteläisen valtameren lumimyrskyihin. Entä vähällä unella jaksaminen ja henkisen kantin säilyttäminen? Ei voi muuta kuin arvostuksesta mykkänä nostaa heille hattua!
Vendée Globe kisalaituri oli melko mellevä. Kolme leveää normaalilaituria oli kiinnitetty yhdeksi jumboleveäksi laituriksi. Puolessa välissä laituria oli vielä valtava levennys, suorastaan aukio, jolla varmaankin on järjestäjien ja sponsoreiden telttoja tai näin me ainakin arvelimme.
Huomasi kyllä, että olimme saapuneet Ranskan veneteollisuuden sydämeen. Les Sables d’Olonnen ja La Rochellen ympäristöstä löytyy lähes kaikki ranskalaiset veneveistämöt. Port Olonassa oli yksi pitkä laituri täynnä Lagoon katamaraaneja ja satamassa oli omat hallit Privilège Yachts ja Feeling veneveistämöillä.
Jos jotain korjauksia on tarve tehdä omalle veneelle, niin tältä alueelta apu löytyy läheltä. Myös vierasveneilijälle iloksi täältä löytyy jopa kolme venetarvikeliikettä. Mekin saimme vihdoinkin hankittua näppärän ankkuripoijun. Olemme jo vähän jännänneet, milloin se kuuluisa ‘Voi …’”tapahtuu, kun ankkuripoiju on meiltä puuttunut. Merenpohjassahan ei tarvitse olla kuin vanhaa osterinkasvatusalustaa, kettinkiä tai vaikkapa korallia tai iso kivi, johon ankkurikoukku on kaivautunut tukevasti kiinni. Aina silloin tällöin satamakirjassa on suositeltu ankkuripoijun käyttöä, kun tiedetään, että pohjassa saattaa olla kaikenlaista romua. Jos ankkurikoukku on jäänyt kiinni jonkin taakse, niin se ei irtoa omaa ankkurikettinkiä kelaamalla. Ankkuripoiju kiinnitetään köydellä ankkurin varren sisäpäähän, jolloin pystyy vetämään ankkurilta ikään kuin niskan nurin ja koukku vapautuu.
Port Olonan itäreunalla on rivissä muutamia ravintoloita, mutta pääravintola-alue on Sables d’Olonnen tunnetun promenadin varrella eli pienemmän huvivenesataman vierellä. Näppärä sähkölautta kuljettaa ihmisiä kanavan reunalta toiselle, suoraan promenadin alkuun. Menomatkalla piti oikein höristää korvia lautankeulassa, että millä ihmeellä tämä liikkuu? Palatessa me uteliaat menimme tietysti lautanperään ja olihan se tosi hiljainen mööpeli. Lauttoja oli kaksi: toinen oli latauksessa Port Olonassa ja toinen kuljetti ihmisiä joka kymmenesminuutti kanavan reunalta toiselle.
