Ohoi, Suwena lähtee matkaan taas! Merimatka ei saa koskaan alkaa perjantaina, joten hyvillä enteillä maanantaina 12. toukokuuta alkoi Suwenan kesän 2014 purjehdusmatka. Vielä kerran Ipswichin sulun läpi Orwell-joelle ja hyvästit Suwenan talvikodille ja niin matka pääsi alkamaan.
Tällä legillä Ipswichistä Lowestoftiin ohitimme Suwenan tämän kauden eteläisimmän pisteen. Onneksi aurinko paistoi, joten suunta pohjoiseen ei tuntunut niin hullulta vaihtoehdolta. Myös tällä 57 mailin legillämme tuli Nauticat Suwenan lokiin 4000 merimailia.
Purjehtiessamme Orwell-joen suulla hyvässä sivutuulessa, teimme kauden avajaisiksi heti mukavan nopeusennätyksen 7,8 solmua veden suhteen, niinpä siitä on hyvä panna paremmaksi kesän kuluessa. Myöhemmin tuuli kääntyi myötäiseksi ja pääsimme nostamaan vuorostaan genaakkerin. Loppumatkasta tuuli kuitenkin moinasi, joten jouduimme moottoroimaan Lowestoftiin, jonne saavuimme hieman ennen puolta yötä. Hyvällä mielellä saimme kallistaa päät tyynyyn, sillä kausi on nyt avattu!
Tiistaiaamuna oli mukava huomata, että Royal Norfolk & Suffolk Yacht Club toivotti meidät tervetulleeksi salossa liehuvalla Suomen lipulla. Satamamaksua maksaessamme saimme kuulla, että suomalaiset ovat kuitenkin perin harvinaisia vieraita heidän satamassaan. He olivat kuulemma joutuneet etsimään kovasti löytääkseen aamulla Suomen lipun. Pisteet siitä heille.
Englannin itäisin piste Lowestoft on tunnettu hiekkarannastaan, niinpä lähdimme hieman jaloittelemaan. Kuluihan edellinen päivä merellä. Kun Saksassa hiekkarannat olivat täynnä tuulelta suojaavia istumakoppeja, niin löysimme Lowestoftista pikkuruisia rantamökkejä, joita oli vierekkäin pitkin rantaa. Paikalliset auringonpalvojat kertoivat meille, että rantamökkejä, joita he kutsuvat nimellä beach house, voi vuokrata aina vuoden kerrallaan.
Oli myös mukava yllätys, kun tapasimme Lowestoftissa työskentelevän suomalaisen Piritan ja hänen avopuolisonsa Peterin. Olimme juuri syöneet ja laskeskelimme seuraavan päivän virtalaskelmaa, kun pirteä suomenkielinen tervehdys kuului pöytämme viereltä. Onkin aina hauskaa kohdata oman maan ihmisiä ja se tuntuu kuin kaikki me olisimme jo vanhoja tuttuja ennestään.
Keskiviikkona tuuli kääntyi pohjoistuuleksi ja puhalteli vielä iltasellakin, joten pääsimme matkaan vasta torstaina puolenpäivän aikoihin. Emme nimittäin halunneet lähteä puskemaan suoraan vastatuuleen
Juuri lähtövalmisteluja tehdessämme saimme Suwenaan vieraaksemme ensimmäistä kertaa Englannin rajavartioston. He tarkistivat venepaperimme ja kyselivät kovasti ajastamme Englannissa ja tulevista matkasuunnitelmista. Ensimmäistä kertaa tullimiehet olisivat toivoneet saavansa kopiot venepapereista, mutta valitettavasti meillä oli vain alkuperäiset paperimme mukana. Kaikki oli kuitenkin kunnossa ja pian he jo toivottelivatkin meille hyvää matkaa kohti Skotlantia.
Lowestoftista pohjoiseen vuorovesivirrat ovat voimakkaat, niinpä halusimme lähteä juuri virran käännyttyä kohti pohjoista. Saimme purjehtia ihanassa 22 asteen lämpöisessä toukokuun päivässä ja virta pukkasi vielä lisävauhtia lähes kolmen solmun verran.
Matka sujui leppoisasti ja pian päivä vaihtui yöhön. Yönpimeydessä kuuluisat Pohjanmeren öljynporaustornien valot näkyivät helminauhana horisontissa. Yö kului pääasiallisesti peltigenoan voimin, mutta saimme myös välillä nostaa genaakkerinkin, kun tuuli jaksoi hetken puhaltaa.
Aamulla hämmästykseksemme totesimme, että olimme saaneet 10 merimailia etua myötävirrasta, joten olimme saapumassa Whitbyn satamaan pari tuntia etuajassa. Oli vielä alavesi, joten satamansuulla ei olisi ollut riittävästi vettä Suwenalle. Niinpä lilluimme peilityynellä merellä ilman purjeita ja moottoria ja siitä huolimatta virta kuljetti meitä eteenpäin vaihtelevasti kahden ja kolmen solmun vauhtia – uskomatonta. Jouduimme lopulta kuitenkin käynnistämään moottorin, kun virta alkoi viedä meitä liian kauas merelle ja reittiimme olisi tullut turhaan mutkaa. Saavuimme juuri parahiksi Whitbyn edustalle, jolloin sisäänajoväylällä oli vettä kolme metriä. Kiinnitimme Suwenan paikallisen venekerhon odotuslaituriin ja jäimme odottamaan parin tunnin päästä tapahtuvaa kääntösillan avausta päästäksemme ajamaan Whitbyn vierassatamaan.
Kun perjantai-iltapäivällä kello puoli kolme kiinnitimme Suwenan odotuslaituriin, olimme matkanneet 27 tuntia ja 153 mailia Lowestoftista. Sillanavausta odotellessa nautimme aurinkoisella takakannella ehdottomasti ansaitut palaset juustokakkua.