Viime keväänä liityimme Royal Malta Yacht Clubin jäseniksi. Seuratoiminta näyttää olevan todella aktiivista vuoden ympäri, ja monenlaisia kisoja, regattoja ja sosiaalisia tapahtumia järjestetään säännöllisesti.
Seuran tunnetuin purjehduskilpailu on Rolex Middle Sea Race, joka järjestetään vuosittain lokakuun lopussa. Avomerikisassa purjehditaan 608 merimailia. Kisareitti lähtee Maltan Grand Harbour satamasta kohti Sisiliaa ja Messinan salmea. Reitti kiertää Sisilian, Pantellerian ja Lampedusan saarten ympäri palaten Maltalle.
Tänä vuonna vuorossa oli jo 37. Rolex Middle Sea Race avomeripurjehduskisa. Kisaan osallistui 112 venettä 25 eri maasta. Median huomion herättivät eniten kolme futurista trimaraania Maserati, Phaedo 3 ja Ciela Village. Toki veneitä oli kaikenlaisia sarjatuotanto racer-cruiser veneistä hiilikuituisiin one off –veneisiin.
Meille kisa tuli omakohtaisesti tutuksi, kun ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi toimitsijoiksi, ja tehtäväksemme saimme toimia maalilinjalla. Kisaorganisaatio olikin mellevän suuri, sillä pelkästään maalilinjalla oli yli 50 toimitsijaa, kukin ryhmä kahdesti kolmen tunnin vahtivuorossa pitkin kisaviikkoa.
Meidän kisahulina alkoi, kun saavuimme innokkaina ja hieman jännittyneinä ensimmäiseen maalilinjatiimin perehdytykseen jo pari viikkoa ennen kisaa. Kilpailupäällikkö Peter Dimech opasti meille yksityiskohtaisesti tehtävämme ja vastasi lukuisiin kysymyksiin. Peter selvensi edellisessä kisassa esiin tulleita tilanteita ja uudet tulokkaat, kuten me, varmensimme käytäntöjä. Parasta oli kuitenkin, kun tutustuimme toisiin toimitsijoihin, joista monet muutkin olivat ensikertalaisia.
Kisaa edeltävällä viikolla, toisessa briiffingissä saimme toimitsijoiden kisapaidat ja tehtävät vielä kerrattiin, ja näin olimme valmiina koitokseen.
Ennen lauantain starttia oli tietysti tuiki tärkeä häppeninki; miehistöjuhla. Miehistöbileet järjestettiin veneseuran klubitalolla ja noin tuhatkunta juhlijaa vietti pitkän illan 18-henkisen orkesterin viihdyttämänä. Näytti David Guettakin toimivan puhallinversiona, makeeta.
Perjantaina päivää ennen kisaa kävi melkoinen hulina kisalaitureilla, kun joka veneessä tehtiin viime hetken valmisteluja. Veneistä kannettiin kaikki ylimääräinen, kuten sohvapatjat, kunkin veneen omaan säilytyskonttiin. Mastoissa kävi kuhina, kun rikejä viritettiin. Eräät rohkeat sukelsivat kölin alle tarkistamaan peräsintä ja potkuria. Näytti siltä, etteivät laitesukellusvälineet olleet tarpeen. He vain maskit naamalla haukkasivat keuhkot täyteen ilmaa ja räpylöillä potkaisivat vauhtia ja sukelsivat kölin alle. Työ edellytti useita ilmanhaukkauksia pinnalla ennen kuin työ tuli tehdyksi. He ansaitsivat meidän täyden kunnioituksen!
Kisa starttasi keveässä tuulessa aurinkoisena lauantaipäivänä 22.10.2016. Grand Harbourin satamasta. Me muiden veneseuranjäsenten ja kutsuvieraiden kanssa saimme seurata aitiopaikalta starttia Fort St. Angelon linnoituksen pihalta. Veneet lähtivät matkaan seitsemässä lähdössä nopeusjärjestyksessä. Viimeisellä kanuunanlaukauksella lähtivät monirunko-trimaraanit suorastaan lentäen matkaan.
Ensimmäiset veneet saapuivat Sisilian kierrokseltaan maanantaina. Ensimmäisenä maalilinjan ylitti Maserati trimaraani, ajalla 49 tuntia 29 minuuttia. Koko kisan voitti kuitenkin tasoitusajalla Mascalzone Latino Vincitore, joka on mallia Cookson 50 vene ja sitä kipparoi Matteo Savelli.
Meidän ensimmäinen vahtivuoro oli torstaiaamuyöstä kello 00:00-03:00. Kävimme iltapäivällä päivännäöllä tutustumassa pelimestoihin ja valmistautumassa yövuoroomme, sillä meidän vuorollahan meri on pilkkopimeä.
Tehtävät vaikuttivat helpoilta. Meidän tehtävinä oli ottaa vastaan reittipisteilmoitukset VHF:llä viiden mailin ja viimeisen kääntöpisteen kohdalla. Maalitorvea ei tässä kisassa enää saanut töräytellä yöllä, niin VHF:n välityksellä teimme count down:n veneen ylittäessä maalilinjan ja tietysti tärkeimpänä kirjasimme kisa-ajat viralliseen lokikirjaan. 608 merimailia ja neljä purjehduspäivää takana luulisi hajauttavan veneet mukavasti. Andrusin ainoa huoli oli, mitä tapahtuu, jos kaksi venettä saapuu maaliin samaan aikaan? Se on erittäin epätodennäköistä ja niin olimme valmiina vahtiin.
Vahtivuoromme alkaessa oli vasta 36 venettä ylittänyt maalilinjan ja kisaa oli takana neljä päivää ja 12 tuntia. Aluksi saapui pari venettä sopivin välein ja homma sujui jouhevasti. Tehtävät alkoivat sujua ja ehdimme vielä ilmoittaa kisa-ajatkin kisatoimistoon.
Sitten jännitysmomentti kasvoi, kun pelätyn kahden sijasta kolme venettä oli saapumassa samaan aikaan. Tokihan kisaveneillä oli eksoottiset tummanharmaat hiilikuitupurjeet, joista purjenumero ei pimeässä erottunut kiikareillakaan. Muutamat miehistöt yrittivät kyllä olla avuksi valaisemalla purjetta taskulampulla. Purje kyllä erottui hyvin, mutta purjenumero ei edelleenkään. Tämä johtui varmaankin pimeänäöstä. Purjehtijat olivat tulossa pimeältä mereltä vasten kaupunginvaloja ja meillä oli juurikin päinvastainen valaistus. Heille purjenumero näkyi luultavasti hyvin. Meille taas näytti, että kolme harmaata varjoa liukui kohti maalilinjaa. Joka tapauksessa saimme selvitettyä tulojärjestyksen VHF:llä ja sitten oli aika vetää syvään henkeä.
Juuri kun olimme saaneet ilmoitettua kolmen edellisen veneen ajat kisatoimistoon, lähestyi seuraava rypäs veneitä; tällä kertaa neljä samaan aikaan. Haastetta lisäsi se, että kahdella veneistä oli lähes samanlaiset nimet ja sai olla tarkkana, jotta ne eivät sekoitu huonohkon VHF-äänenlaadun vuoksi. Tämän lisäksi ryppään kolmannelle veneelle meidän piti ilmoittaa valmistautumisesta katsastukseen heti sen ylitettyä maalilinjan.
Meillä oli tosi vauhdikas vahtivuoro ja aika ei todellakaan tullut pitkäksi, sillä 16 venettä saapui meidän kolmen tunnin vuorolla. Jokainen vene sai tuloksensa ja me olimme väsyneitä, mutta onnellisia vuoron päättyessä. Voin vakuuttaa, että ensi vuonna Andrus ei ole huolissaan kahdesta samaan aikaan saapuvasta veneestä 🙂
Viimeinen vene saapui maaliin perjantai-iltapäivällä juuri ennen kuin sää huononi merkittävästi. Ennuste lupasi tuulen nousevan myrskylukemiin; yli 20 metriin meidän toisella vahtivuorolla. Mutta onneksi kaikki veneet olivat jo turvallisesti köydet kiinni satamassa ja me saimme nukkua kotona kuunnellen tuulen ulvontaa merellä.
Kisa huipentui lauantain 29.10. palkintojenjakoon. Oli huikeaa olla mukana maailmanluokan avomerikisassa sekä toimitsijana että mukana kisatunnelmassa. Rolex Middle Sea Race on yhtä korkeasti arvostettu avomeripurjehduskilpailu kuin Rolex Fastnet, Rolex Sidney – Hobart ja Newport – Bermuda.