Palattuamme elokuussa takaisin Suwenalle oli syyspurjehduksen aika. Ihanat lämpöiset elo-syyskuun päivät houkuttivat kovasti takaisin merelle ja toteuttamaan kauan odotettua Marokon matkaamme.
Vihdoinkin olemme lähdössä Marokkoon. Jo kaudella 2020 meidän piti mennä tutkimusretkelle Marokkoon, mutta niin kuin monella muullakin pandemian vuoksi elämä heitti kuperkeikkaa. Mahtavaa, nyt me olemme vihdoinkin matkalla Marokkoon ja eka kertaa Suwenalla Afrikkaan – meidän ensimmäinen mannerten välinen purjehdus 🙂
Opaskirja suositteli, että lähdemme kaksi tuntia yläveden jälkeen, niin saamme hyvän myötävirran länteen mennessä, ja näin teimme. Säätiedotus vuorostaan lupasi erittäin keveitä tuulia, mutta parhaimmillaan vastainen länsituuli puhkui 28 solmua suoraan keulasta. Siinä sitä sitten puksuteltiin lähes koko matka Perkinsin voimin sekä vastatuuleen että hämmästykseksemme myös vastavirtaan, pahimmillaan 3.6 solmua. Vasta viimeinen viisi mailia saimme nauttia myötävirrasta. Länsituuli eli Poniente oli puhaltanut jo neljä päivää ja tänään sen piti jo luovuttaa. Toisin kuitenkin kävi. Lieneekö monipäiväinen länsituuli sotkenut vuorovedensuunnan Gibraltarinsalmessa. Näin on kuulemma monelle muullekin käynyt.
Nyt kun olemme pari kertaa menneet Gibraltarinsalmea molempiin suuntiin ja aina vastatuuleen, niin huomasimme jännän ilmiön. Tuuli pakkautuu kovemmaksi tuulensuunnan salmen vastakkaisessa päässä kapeimman kohdan jälkeen: itätuulella länsipäässä ja länsituulella itäpäässä.
Espanjan La Linean Alcaidesa marinasta Marokon Tanja Marina Bay satamaan tuli meillä 40 merimailia. Ajoimme ensin vastaanottolaituriin, jonne ystävällinen satamaheijari saapui heti ottamaan köysiä ja neuvomaan satamaan sisäänkirjautumisen kanssa.
Sisäänkirjautumisessa vierähtikin reilu pari tuntia, sillä ensin menimme satamatoimistoon, jossa täytimme muutamia lappusia. Sen jälkeen siirryimme viereiseen huoneeseen rajavartioston luo ja täytimme lisää lappuja poliisille. Viimeiseksi siirryimme tullin puolelle täyttämään lisää lappuja, ja tullimiehet kävivät myös tarkistamassa veneen sisältä. Vasta sen jälkeen oli vielä yksi muodollisuus, vene piti väliaikaisesti tuoda maahan. Sitä pientä, mutta sitäkin tärkeämpää lappusta passin välissä saikin varjella, jotta saamme veneen tullattua myös ulos, kun on aika lähteä. Passit lopultakin leimattuna siirryimme varsinaiselle vierasvenepaikalle.
Satama oli erinomainen; vettä, sähköä ja kaikkea löytyi. Tanja Marina Bay on isohko noin 800 veneen satama, ja laajentumissuunnitelmat on jo olemassa. Tällä hetkellä laitureita oli A:sta N:ään ja jokaiselle laiturille oli oma lukittu portti. Suwena sai paikan L-laiturista, jossa oli kivasti muitakin vierasveneitä.
Marinan portilta alkoi 1,3 miljoonan asukkaan kaupungin kuhina. Tangier on satamakaupunki, jonne tulee sekä matkustaja- että autolauttoja Espanjasta. Liikenteessä pyörikin todella paljon ranskalaisia ja espanjalaisia autoja, sillä Keski- ja Etelä-Euroopan lomakuukausi elokuu on juuri meneillään.
Ensimmäinen päivä Marokossa kuljeskelimme ympäri Tangieria. Kävelimme ristiin rastiin Medinan eli vanhankaupungin sokkeloisia kujia. Medinaan on lyhyt kävelymatka satamasta.
Ison miljoonakaupungin kiire ja turisminnälkä näkyi myös Tangierin medinassa. Saapuuhan tänne jatkuvana jonona autolauttoja Espanjasta ja turistit käyvät päiväreissulla Marokossa. Turismi oli niin merkittävä osa Tangierin katukuvaa, että paikallisten ihmisten elämänkulkuun ei oikein saanut tuntumaa. Meitä aina viehättää nähdä paikallisten ihmisten elämänmenoa ja päästä kokemaan heidän kulttuuria. Onneksi meillä oli edessä reissu syvemmäs Marokkoon.
Heti Tanja sataman ulkopuolella on moderni luksusravintolakompleksi, jossa iltaisin paikallisetkin näyttivät viihtyvän pikkutunneille asti. Ihan vierestä löytyy suurehko Carrefour ruokakauppa veneen bunkrausta ajatellen. Myös pienen kävelymatkan päässä on lukuisia ravintoloita, joissa pääsee nauttimaan marokkolaisen keittiön makujen maailmasta.