Meillä oli edessä mielenkiintoinen kolmen päivän tutkimusmatka Pohjois-Marokossa.
Ystävämme kautta saimme yhteyden marokkolaiseen turistioppaaseen Nisrineen. Hän on ensimmäinen marokkolainen naisopas, joka toimii myös kuljettajana omalla autolla turistiryhmille. Nisrine haki lauantaiaamulla meidät veneeltä ja lähdimme ajamaan kohti Chefchaouenia.
Ensimmäinen etappimme oli ajaa Rif-vuoristoon Chefchaouenin kaupunkiin. Vuoristomaisemat olivat todella upeat, kun ajoimme metsien ja peltojen halki. Aina välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia. Hämmästykseksemme, kun Marokosta löytyi havupuumetsiä.
Saavuttuamme Chefchaoueniin saapui hotelllin kaveri parkkipaikalle noutamaan laukkumme ja opasti meidät kapeita kujia pitkin riadiimme. Riad Asilah oli viihtyisä kahdeksan huoneen boutique hotel. Ensimmäiseksi nautimme marokkolaista minttuteetä, josta sai valita sokerilla vai ilman. Sokerilla se onkin supermakeaa ja sopii varmasti makeasta pitäville. Me valitsimme sokerittoman ja se oli hellepäivänä tosi hyvää ja freesaavaa.
Iltapäivän kuljimme Nisrinen kanssa pitkin ja poikin Chefchaouenin sinisiä kujia. Medina oli todella täynnä ihmisiä. Siitä huolimatta kadut olivat tosi puhtaat ja siistit. Sininen Kaupunki on todella sininen. Niin seinät, ovet, ikkunapielet ja osa kaduistakin oli maalattu siniseksi. Varmaan aikanaan joku maalasi oman talon siniseksi ja siitä alkoi muoti-ilmiö ja nyt Chefchaouen tunnetaan sinisenä kaupunkina, joka vetää puoleensa tuhansia turisteja vuodessa. Toisaalta löytyy mitä moninaisimpia tarinoita perusteista sinisen värin takana.
Kujien varrella oli kaikenlaista käsityöläisyyttä tarjolla. Vaikka suurin osa ihmisistä tuntuivat keskittyvän Instagram-poseerauksiinsa, niin paikalliset uurastivat omien töiden parissa. Oli marokkolaisen leivän paistajaa, kuparitöitä, pitsi- ja nahkatuotteiden ompelijoita, puuseppiä ja taulunmaalareita. Käsityöläiset olivat todella iloisia ja rentoja oman työnsä parissa. Ei ollut yhtään turistialueen kireyttä, vaikka porukkaa oli ihan tungokseen saakka. Mekin nautimme hellepäivän viilennykseksi tuorepuristettua appelsiinimehua – ah, se freesasi mahtavasti.
Chefchaouenissa maistoimme ensimmäisen tagine-ruoan. Marokkolainen tagine valmistetaan suippohattuisessa padassa. Siinä näyttivät luonnistuvan monenmoiset ruoat kuten vuohi luumuilla, lammas manteleilla, lihapullat tomaattikastikkeessa kuin myös Fessissä saimme aamiaismunakkaankin tagine-vuoassa valmistettuna – herkullista.
Sunnuntaina lähdimme kohti etelää ja Fesin kaupunkia. Laskeuduimme 530 metriä alemmas tasangolle. Serpentiinitiet mutkittelivat jyrkänteiden vierellä. Pian havumetsä jäi taakse ja laajat peltoalueet alkoivat. Chefchaouenin solisevat vuoristolähteet vaihtuivat kuiviin peltoihin. Kuivalla alueella vedestä on todella puute ja näimme, miten ihmiset edelleen noutavat aasilla vesitynnyreissä kyliin, joissa ei ole omaa kaivoa.
Jokaista kaupungin sisäänajoa valvoivat poliisit. Autojen tuli pysähtyä ja osaan niistä tehtiin tarkastuksia. Meiltäkin kysyttiin kansalaisuutemme. Finlandia riitti ja jatkoimme jälleen matkaa.
Fesin kaupungissa jälleen majoituimme uuteen riadiin. Perinteisesti riadissa on avoin sisäpiha, jota kiertää asuinkerrokset. Meidän molemmissa majoituspaikoissa oli lasikatolla katettu sisäpiha, ja Fesin riadissa se oli vielä avattavissa. Talot pysyvät mahtavan viileinä ja sisäpihalla voi käyskennellä päiväsaikaan, vaikka ulkona porotti aurinko 40-asteen voimin.
Pitkän automatkan jälkeen lähdimme rentoutumaan hammamin kuumille kivipaasille ja aromaterapiahierontaan. Täysin rentoutuneina ja iho samettisen pehmeänä nautimme päivällistä makeassa ravintolassa, joka oli aikanaan ollut palatsi. Päivällisen ohessa saimme nauttia marokkolaisesta perinnemusiikista marokkolaisine napatanssijoineen.
Fes on kuuluisa Marokon suurimmasta yli 7000-kujan medinasta, vanhasta kaupungistaan. Fesin medina on myös maailman suurin autoton alue. Jälleen kapeat kujat olivat todella siistit ja puhtaat. Aamuisin kerätään roskapussit aasien vetämillä rattailla pois kaduilta ja usein näimme heidän myös pesevän katuja. Fesin medinassa edelleen ihmiset todella asuvat ja saavat toimeentulonsa, joten se ei ole tehty vain turisteille kulissiksi, vaan saimme todella kokea medinan normaalia elämän kuhinaa.
Medinaa on rakennettu 1100-luvulta saakka. Kuja kujalta ja talo talolta se on laajentunut ajan saatossa. Sinne johtaa seitsemän porttia, ja Nisrine kertoikin, että ”fesiläisenä hänkin joskus eksyy medinassa”. Eikä ihme, sen verran kujat mutkittelivat sinne ja tänne. Osa kujista olivat niin kapeita, että mahduimme kävelemään niissä juuri ja juuri yksi kerrallaan. Tuntui kuin olisimme astuneet tuhat vuotta taaksepäin suoraan sisään itämaiseen satuun.
Yksi Marokon erikoisuuksista on arganöljy. Kerroin Nisrinelle, että haluaisin ostaa arganöljyä ja hän etsi meille paikan, jossa öljy valmistettiin tuoreena meille mukaan. Oli kiehtovaa nähdä, miten pähkinän näköisestä arganhedelmästä kuoriutuu mantelin näköinen sisus, josta öljy valmistetaan. Sain itse valmistaa öljyn. Arganöljy imeytyy hetkessä ihoon ja tulipas siitä pehmoisen siloinen. Arganöljystä on myös ruokaöljy versio, jolloin arganhedelmän sisus paahdetaan. Sen jätimme ensi kertaan kokeiltavaksi.
Kävimme myös tutustumassa perinteisillä menetelmillä valmistettuun nahkan parkitsemiseen. Nisrine johdatti meidät nahkurinpajaan, tai pitäiskö sanoa monikerroksiseen nahkatehtaaseen. Heti ovella saimme jokainen oman mintunoksan mukaamme nuuskittavaksi, sillä sen verran tiukka oli nahkojen perinteiset käsittelymenetelmien ödörit. Nahkurit nostelivat altaasta toiseen nahkoja riippuen, missä käsittelyvaiheessa ne olivat. Perinnettä ovat jatkaneet isät pojasta poikaan todella jo yli 500 vuotta samassa talossa täällä Fesissä.
Maanantai-illalla kaksi väsynyttä, mutta reissuun erittäin tyytyväistä purjehtijaa palasi veneelle. Parasta, mitä Tangierin saapuvan pitäisikin tehdä, on ottaa tutkimusmatka syvemmäs Marokkoon. Näin pääsimme kokemaan ja näkemään marokkolaisten todellista elämää. Marokko on vastakohtien maa. Toisaalta TGV-luotijunat suhahtelevat Tangierista Casablancaan, toisaalla aasilla vielä kannetaan vettä köyhiin kyliin. Medinoissa aika tuntui pysähtyneen menneisyyteen, kun taas modernit supermarketit ja ostoskeskukset löytyvät kaupunkien uudelta puolelta.
Suuri ja lämmin kiitos sinulle Nisrine! Olit erinomainen opas. Tavataan ensi kerralla Marokossa.
Marokosta poistumisesta tulikin sitten jännittävämpi kokemus kuin osasimme arvata. Ensin kävimme hoitamassa satamatoimistossa uloskirjautumisen. Sen jälkeen siirsimme veneen jälleen vastaanottolaituriin, jossa Andrus lähti passien ja veneen tullauslappusen kanssa hoitamaan maasta poistumisasioita. Pian hän saapui veneelle ja kertoi, että tulli haluaa jälleen tarkistaa veneemme. Sieltä saapui kymmenen hengen mustapukuinen porukka huumekoiran kera. Meidät käskettiin ulos veneestä yhdellä tiukalla ”out” komennolla ja Kelly-koira pääsi töihin nuuskimaan joka kolon. Sitten Andrus pyydettiin avaamaan kaappeja ja lattialuukkuja. Lopuksi he rysäyttivät moottoritilan luukun niin vauhdilla kiinni, että ruorimiehen tuoli lensi takakajuuttaan ja puinen kaunis tuolimme halkesi. Samalla kun sisällä koluttiin koko vene, niin toiset miehet tonkivat kaikki kannen kotelot. Mukana oli selkeästi jokin ylempi taho sataman aiempien tullimiesten lisäksi. Edellisenä päivänä oli kuulemma jostain veneestä löytynyt laittomia aineita ja nyt he tutkivat kaikki maasta poistuvat veneet perusteellisesti. Me saimme puhtaat paperit ja niin meidän matkamme jatkui Afrikan rannikkoa pitkin kohti seuraavaa etappiamme Ceutaa.