Meinasi ihan jännittää, miten Suwena on talven pärjännyt, kun toukokuussa saavuimme vihdoinkin veneelle. Tarkoitus oli käydä joka toinen kuukausi katsomassa, että kaikki on hyvin Suwenan viettäessä talvea vedessä, mutta toisin kävi. Emme ehtineet kuin tammikuun lopussa pyörähtää veneellä ja nekin päivät satoi vettä vaakatasossa ja tuuli niin maan mahdottomasti. Onneksi kuitenkin kävimme, sillä yksi kiinnitysköysistä oli viittä vaille poikki. Pitkin talvea ystävällinen naapuriveneemme Jean-Pierre oli pitänyt Suwenaa myös silmällä ja kiitos muutaman kuvan ja tervehdyksen, tiesimme, että Suwenalla on ainakin ulkoisesti kaikki kunnossa.
Olimme varanneet Suwenalle maihin noston toukokuulle pohjatöitä varten. Asuminen maissa veneessä on joka kerta hassu kokemus. Vesijäähdytteistä jääkaappia myöten laitteet pitää sammuttaa. Suwena on kuin lämmin huone, jossa käymme nukkumassa, mutta ruoanlaitto, suihkussa käynti jne. pitää tehdä muualla. Sää oli suotuisa ja pohjatyöt, sinkkien vaihdot ja kylkien vahaus saatiin juuri aikataulussa tehtyä ja viivyimme maissa vain maanantaista perjantaihin.
Kaikki meni todella maissa mallikkaasti, kunnes kerran oli aika poistua veneestä. “Hei, missä tikkaat?” Meillä oli sataman ainoat vapaat tikkaat lainassa ja tällä kertaa satamakaveri oli lainannut niitä hetkeksi ja unohtanut tuoda ne takaisin. Onneksi olimme poistumassa veneestä vielä työaikaan, jotta satamatyöntekijät olivat vielä töissä. Kauankohan olisimme muuten odottaneet, että aidatulle veneiden huoltoalueelle olisi joku tullut? Ainahan olisin voinut laskea Andrusin varafallilla maihin 🙂
Normaalien kevät huoltojen lisäksi putkahteli koko ajan lisää rikkoontuneita kohteita. Kerran kun kevään ensimmäistä kertaa Andrus avasi takakajuutan kattoluukun, niin hänelle jäi vain lasi käteen. Onneksi ei satanut. Lewmarin kansiluukun kehys osoittautui olevan maalattua alumiinia ja maalikerros oli irronnut kehyksestä ja niin Andrusilla oli käsissään lasiluukku silikoneineen. Silikoni oli kyllä tosi tiukassa, kun sitä kaavimme ja irrottelimme saadaksemme luukun taas kiinnitettyä Sikaflexillä.
Kun Andrus irrotti perähytin kaapin takaseinän päästäkseen tarkistamaan uimatason suihkun liitokset, oli kaapin takaseinä märkä. Hana oli kunnossa, eikä se vuotanut. Rungon läpi menevän perävalon sähköjohto oli tiivistämättä ja siitä lillitti vettä. Sikaflexille oli taas käyttöä.
Lisäksi rikkoontuneiden laitteiden joukko kasvoi, sillä generaattorin akku oli lasahtanut kuten myös tuulimittari ei enää näyttänyt suuntaa. Hankimme generaattoriin uuden huoltovapaan akun. Tuulimittari ei ollut ihan niin helppoa. Andrus puhdisti ja voiteli liittimet niin maston huipulta kuin alhaaltakin. Satama raikasi suomen kieltä, kun Andrus huuteli mulle tuulimittarin tyyppinumeroa ja minä apinoin perässä muistaakseni sen. Tästä numerorumbasta ei ensin ollut mitään hyötyä mennessämme venetarvikeliikkeeseen. Kummassakaan sataman venetarvikeliikkeessä ei osattu antaa meille hintaa. Taitaa olla googlausta ja nettishoppailua jälleen tiedossa Andrusille.
Andrus aina välillä turhautuneesti valittaa, että näitä voideltavia liittimiä ja kiristettäviä ruuveja vain piisaa. Toisaalta se on kyllä todella hyvä, että keväthuollon aikaan hän on niin tunnollinen. Jälleen oli muutamia kriittisiä ruuveja löystynyt. Tämän kevään kauhistuksen hetket olivat, kun generaattorin öljysuodatin oli tippumaisillaan. Samoin styyrpuurin taavetin kiinnitysruuvit olivat irtoamaisillaan. Mitä hirveitä tilanteita näistä olisi tullutkaan, jos jompikumpi näistä olisi pettänyt merellä? Furlexin maalipinta oli taas irronnut ja jollan moottori ei käynnistynyt. Lista vaan jatkui, mutta toukokuun lopussa Suwena oli valmis kesämatkalleen.
Myös yksi yllätyksellinen ihmeparantuminen tapahtui. Meidän Navtex ei ole koskaan toiminut kuten sen pitäisi. Vain erinomaisella radiokelillä olemme vastaanottaneet muutaman viestin. Andrus on kokeillut kaikkea, mm. vaihtanut antennin ja tarkistanut koko johdotuksen ja maadoituksen, mutta mikään ei ole auttanut. Jotain on kuitenkin nyt tapahtunut, sillä nyt pukkaa viestiä Navtexin täydeltä, ihan Norjan viesteistä Espanjaan saakka. Ensimmäistä kertaa hän on joutunut laittamaan päälle oman alueen suodattimen.
Toukokuussa tuli kaksi mielenkiintoista Navtex varoitusta sodanaikaisista pommeista. Erikoisin viesti oli kuitenkin kelluva jääkaappi. Kuka ihme sellaisen mereen heittää?
Venehuollon keskellä oli todella mukavaa pyörähtää naapurikaupungissa Morlaix’ssa, jossa talvehtii myös toinenkin Oulun Merenkävijöiden vene Hippo. S/Y Hippo on Catalan katamaraani, jonka Ilya ja Irina ovat purjehtineet Saksasta tänne Bretagneen. Vietimme todella mukavan illan Hippolla. Saa nähdä, risteääkö reittimme Bretagnessa, jotta saisimme seurakumppanit vieretysten samaan kuvaan kaukana kotisatamastaan Oulusta.
Roscoffin sataman vieressä on trooppinen puutarha, jossa myös pyörähdimme kaiken hälinän keskellä. Katsomalla trooppisia kasveja tuli mukava fiilinki, että kohta matka alkaa, todella.
