Juhannuspäivänä Suwena matkasi kohti Kotkan Sapokan satamaa. Siellä tapasimme useita muitakin Kaunissaaren tutuksi tulleita juhannuksen viettäjiä.
Juhannus juhlinnan jälkeen oli aika huoltaa Suwenaa ja sen miehistöä. Onneksi sunnuntai oli kaunis ja leppoisan tuulinen päivä, joten Suwenan kaiteet valloittaneet vaatteet ja lakanat liehuivat kuiviksi nopeasti.
Meidän jolla meinasi lähteä karkuteille, Laskimme pikku Suwenan takakannelta veteen, jotta se ei olisi tiellä, kun pesimme Suwenaa ulkopuolelta. Siinä hötäkässä taisi käydä klassinen moka eli kumpikin luuli toisen kiinnittäneen jollan Suwenaan. Me vain rauhassa siivoilimme ja kuljimme sinne tänne, kunnes Andrus yhtäkkiä seisahtuu uimatasolla ja alkaa etsiä jollaamme. Onneksi Kotkan Sapokan satama sijaitsee aallonmurtajalla suojatussa lahden poukamassa. Siitä huolimatta pikku Suwena oli ehtinyt seilata lahden toiselle reunalle. Ei auttanut muuta kuin kaivaa airo esille. Andrus heitti melan olalle ja lähti kiireesti kohti karannutta jollaamme. Kävellen lahden toiselle laidalle tuli matkaa reilu kilometri, vaikka linnuntietä matkaa oli vain muutama kymmenen metriä. Meillä oli onnea, sillä joku oli kiinnittänyt irrallaan seilaavan jollan kiinni laiturin päätyyn. Andrus meloi pikku Suwenan turvallisesti takaisin kotiin. Tämän jälkeen myös jollan kiinnitys on tullut huolellisesti tarkastettua. On se jolla sen verran kiva vempele, että haluamme pitää sen tallessa.
Venematkailussa on se kiva puoli, että näkee kaupungeista aivan uusia asioita. Ensiksi kaupunkia katsellaan mereltä käsin ja matka vie joko jalan tai pyörällä kohti keskustaa. Toisaalta nyt olemme lomalla. Määränpäänämme ei ole mikään sovittu tapaaminen, jonne viime hetkellä mennään ja heti sen loputtua lähdetään matkaamaan kohti kotia. Nyt saavumme satamaan tarkoituksenamme viettää lomaa ja nähdä jotain uutta vierailumme aikana. Kotkassa näitä kohteita olivat Maretarium ja merimuseo.
Maretariumista me pidimme todella kovasti. Oli mukavaa kierrellä akvaarioiden luona ja ihmetellä Suomen vesistömaailman yli 50 esillä olevaa erilaista kalalajia. Altaat oli suunniteltu alueittain, joten samaan altaaseen pystyi laittamaan eri kalalajeja, jotka todellisessakin elämässä uiskentelevat samassa vesistössä. Kaloja oli kaikenkokoisia niin suurista petokaloista pieniin vipeltäjiin erilaisia ötököitä unohtamatta. Akvaarioissa on vettä yhteensä lähes 700 000 tonnia.
Suurin 22 kala-altaasta oli yli 7 metriä syvä Itämeri allas, jonne pääsimme kuikistelemaan niin pohjalta kuin pinnalta. Altaisiin oli tehty erilaisia koveria ja kuperia muotoja, joten kaloja pääsi todella ihmettelemään eri näkökulmista. Voi sitä pulputusta ja solinaa, mitä altaat pitivät. Mahtaa olla todella suuritöistä pitää kaikki altaat puhtaina ja kalat hyvinvoivina. Akvaariot oli rakennettu ja suunniteltu todella upeasti.
Jokaisen kalamiehen pitäisi käydä tenttimässä Suomen kalojen kalastusoppimäärä Kotkan Maretariumissa. Siellä oli ahventen, haukien ja muiden tuttujen kalojen lisäksi nähtävillä läjäpäin mitä ihmeellisimpiä kalalajeja, kuten tässä vain muutama mainitaksemme: törö, sorva, kivinilkka, siperiansampi, ankerias, harjus, liejutokko, hopearuutana, kirjoeväsimppu, kivennuoliainen, siloneula, miekkasärki, pasuri, peledsiika, piikkimonni, puronieriä, mutu, turpa ja vimpa. Montako osaisit tunnistaa näistä nähdessäsi kalan?
Kotkan Sapokan satama näytti olevan vilkas merellinen satama. Vierasveneitä tuli ja meni paikallisten veneiden kera. Meidän ulkomaalaisten veneiden bongaus jatkui. Saimaalla ainoaksi ulkomaalaiseksi veneeksi jäi ruotsalainen purjevene. Nyt saimme lisätä bongatuihin jo Kaunissaaressa juhannusta viettäneen brittiveneen, Kotkan useat venäläisvenekunnat sekä puolalaisen ja saksalaisen veneen.
Maailma on pieni, totesimme, kun satamaan purjehti meidän kolmen vuoden takaiselta matkaltamme tuttu saksalaispariskunta veneellään Dekla. Me satuimme 2008 useaan satamaan samanaikaisesti Suomen länsirannikolla. Oli iloinen yllätys tavata jälleen sama venekunta ja aivan eri puolella kuin viimeksi. Sitä ei turhaan sanota, että veneily yhdistää. Kun muutaman kerran osut samaan satamaan toisen veneen kanssa, alkaa juttu luistaa kuin vanhoilla tutuilla uudelleen tavatessa.
Kotkan Sapokasta liikennöi useita aluksia jopa kuuteen eri saareen säännöllisesti. Risteilyporukkaa näytti olevan aluksissa ihan mukavasti. Liikkuu sitten omalla veneellä tai risteilylaivalla, kesästä ja merestä pääsee nauttimaan kyllä täysin rinnoin molemmilla tavoilla.
Meri-ihmisinä lähdimme tietysti tutustumaan merikeskus Vellamon aarteisiin. Vellamossa meitä kiinnosti merimuseo ja ennen kaikkea jäänmurtaja Tarmo. Museosta emme sitten niin kummoisesti innostuneet sinne päästyämme, mutta Tarmo kruunasi päivän. Kiertelimme ja tutkimme Tarmon joka kannen ja kajuutan. Höyrylaiva Tarmo on ollut aikansa taidonnäyte murtaessaan jäätä viiden kattilan ja kahden höyrykoneen voimin. Yli 40 hengen miehistö hoiti Tarmon jokapäiväistä toimintaa. Tarmo on aiemman sukupolven jäänmurtaja verrattuna Kemissä nykyisin kotiaan pitävään jäänmurtaja Sampoon. Sammolla olemme päässeet matkaamaan talvella Kemin edustalla. Sampo mursi kevyesti yli metristä jäätä, jonka jälkeen pääsimme uimaan jäälohkareiden sekaan kuivapuvuissa. Olemme päässeet käymään kahdessa erilaisessa jäänmurtajassa ja molemmat olivat kertakaikkisen huikeita kokemuksia.
Onneksi kesän lämpö on kohonnut hellelukemiin ja jäätä ei ole näkyvissä, joten Suwenan matka pääsee jatkumaan kuivalla maalla koettujen merellisten kokemusten jälkeen kohti uusia satamia.