Sunnuntain legimme vei meidät Helsingistä Hankoon. 66 merimailin legi oli tämän kauden pisin. Olemme matkanneet suhteellisen lyhyitä matkoja tänä kesänä verrattuna viime kesän pitkiin matkoihin.
Suwena on liukuva vene. Sen rungonmuoto antaa mahdollisuuden ajaa niin uppoamavauhtia, puoliliukua tai täydessä liu’ussa. Polttoaineen kulutuksen kannalta on järkevää ajaa joko liu’ussa tai uppoamavauhdilla. Liu’ussa esimerkiksi 22 solmun vauhdissa Suwena kuluttaa noin 2,7 litraa maililla. Kun taas ajamme uppoamavauhtia esim. 7,5 solmua, on kulutus vain 1,2 litraa maililla. Riippuen säästä ja omasta fiiliksestä valitsemme legimme vauhdin. Niinpä Helsingistä Hankoon matkasimme uppoamavauhtia, sillä 10 tunnin aurinkoinen päivä merellä houkutti kovasti.
Merellä fiilis on niin uskomaton. Varsinkin kun sää suosii ja voimme ajaa flaikalta. Toki ylhäältä voi ajaa liu’ussa, mutta me emme nauti liukuvauhdin aiheuttamasta viimasta. Uppoamavauhdilla voi nauttia maisemista, jutustella leppoisasti ja myös ruoanlaitto luonnistuu mukavissa oloissa.
Kun merimatka alkaa olla päivän mittainen, on tärkeää ottaa huomioon matkalle sopiva sapuska. Wallas liesi toimii erinomaisesti merellä. Usein keitämme kuitenkin kahvin valmiiksi termariin ja teen tuhteja, ruokaisia salaatteja lounaaksi ja lämpimän aterian vasta illaksi.
Auringossa ylhäältä ajaessa on myös se mukavuus, että kun alkaa tuntua liian kuumalta, Andrus siirtää ohjauksen alaohjaamoon ja siirrymme sisätiloihin. Salonkimme on mukavasti veden yläpuolella, joten maisemia voi seurailla myös salongin ikkunoista.
Yleensä Andrus ajaa autopilotilla, jolloin hän pystyy tähystämään ja liikkumaan samalla veneessä sekä tekemään muutakin kuin ohjaamaan venettä. Hän ei ohjelmoi autopilottia seuraamaan tiettyä reittiä, vaan automaattista ohjausta käytetään “apulaisena” ajamaan venettä tiettyä kurssia, jonka lisäksi kippari tarpeen mukaan säätää autopilotin kurssia.
Matka sujui leppoisasti lukuun ottamatta yhtä sekopäistä veneilijää. Tämä nuori mies ajoi ensinnäkin aivan meidän peesissä siten, että Andrus huolestui, että puhkaiseeko hän keulallaan meidän kuomun. Sitten hän päätti ohittaa meidät aivan kyljestä ja ohitettuaan hän kiilasi takaisin suoraan meidän keulaan. Hän taisi luulla olevansa moottoritiellä eikä veneväylällä. Tilaa oli reilusti, sillä selkä oli avoin, eikä juuri tuolloin ollut muuta liikennettä. Kaikenlaisia auto-veneilijöitä niitä onkin. Lisäksi veneessä ei ollut mitään nimi- tai rekisteröintitietoja, vain seuranlippu perässä.
Meitä vähän jänskätti mahdutaanko Hangon satamaan, sillä Hanko Regatta Weekend oli juuri päättynyt. Pääsimme hyvin peräpoijuun ja seuraamaan koko sataman kanssa jalkapallon MM-kisojen loppuottelua.
Maanantaina matkamme jatkui Särkisalon Ulkoluoto Utö saarelle mökkivierailulle. Vietimme pari erittäin miellyttävää päivää Erkin ja Marja-Leenan mökillä. Kyllä Erkin saunan löylyt olivat makoisan pehmoiset ja oli virkistävää hellepäivän päätteeksi pulahtaa mereen uimaan. Kalamiehen vikaa Erkissä näytti olevan, kun saimme nauttia monenlaista vasta savustettua kalaa. Kalat olivat juuri aamulla uineet Erkin pyydyksiin. Marja-Leenan herkullista mustikkapiirakkaa pääsimme myös nauttimaan. Mustikat oli poimittu ihan oman mökin pihapiiristä ja olihan se mielettömän hyvää. Aika vierähti nopeasti rupatellessa ja kuulumisia vaihtaessa. Kiitokset teille kummallekin mukavista päivistä, jotka saimme mökillänne viettää.
Tiistaina lähdimme tutustumaan jollalla Andersskärin asumattomaan naapurisaareen. Mäntykankainen kalliosaari oli kerrassaan kiehtova. Nousimme maihin niin jyrkemmiltä pohjoiskallioilta kuin loivemmilta eteläkallioilta. Kyllä siellä kelpasi paistattaa päivää.
Illasta jatkoimme matkaa uuteen satamaan. Taalintehtaan venesatamassa vietimme aikaa vuorokauden. Helle teki meistä sen verran veteliä, että tutustuminen Taalintehtaan ruukinmuseoon jäi ensi kertaan. Bunkrattuamme Suwenan jatkui matkamme keskiviikko iltapäivästä kohti länttä.