Näin Galisian ríoilla seilatessamme päivämatkat ovat edellisiä kesiämme paljon lyhyempiä. A Coruñasta Muxiaan matka oli tämän kesän yksi pisimpiä, 46 merimailia.
Kun lähdimme A Coruñasta, lähti neljä muutakin venettä matkaan kohti etelää. Pian ohitettuamme Herkuleen tornin, roomalaisten viimeisen käytössä olevan majakan, nousi rannikon läheisyyteen sumu. Purjehdimme juurikin kuuluisalla Costa da Morten rannikolla, jossa aikojen saatossa on lukuisia purjelaivoja haaksirikkoutunut. Opaskirjat suosittelivat kulkemaan vähintään mailin etäisyydellä rannikosta. Me purjehdimme 1,5 mailin etäisyydellä, ja olimme vuorotellen täysin sumun sisällä tai aurinkoisella merellä. Ei tarvitse ihmetellä, mistä kuolemanrannikko on viehättävän nimensä saanut? Kun pitkät Pohjois-Atlantin myrskyjen nostamat aallot vyöryvät tänne Espanjan luoteisnurkalle ja 0.5 – 1 solmun merivirta virtaa etelään, tähän vielä lisätään sumu, niin melko soppa on valmiina.
Lähdimme täysin tuulettomassa säässä. Kun käännyimme kohti etelää Islas Sisargasin kohdalla, antoi tuuli pientä vinkkiä, että se voisi noustakin. Kuten olemme ennenkin huomanneet, niin ranskalaiset ovat todellakin Euroopan purjehtijakansaa. Nytkin ranskalaisvene nosti purjeet ensimmäisenä viidestä veneestä. Mekin purjehdimme pienen matkaa, mutta tuuli vaihteli ja lopulta se ei kerrassaan jaksanut puhaltaa. Purjeet vain paukkuivat ikävästi Atlantin maininkien vyöryessä ja rullatessa venettä. Se ei kyllä ollut kivaa lainkaan, joten siirryimme moottorin voimaan. Vähän myöhemmin myös ranskalaisvene luovutti ja seurasi muita veneitä peltigenoan voimin.
Muxia sijaitsee Ría de Camariñas lahden eteläreunalla vasta päätä Camariñas kylän satamaa. Sekä Camariñas että Muxia kumpikin vaikuttivat houkuttelevilta kalastajakyliltä, ja lopulta me päätimme, että kokeillaan Muxiaa. Päätös osoittautui kerrassaan mainioksi. Lähes upouusi marina tukevine laitureineen ja ennen kaikkea satama oli suojattu oikeaoppisesti kahdella aallonmurtajalla. Vaikka merellä vyöryi 2-metrinen swelli, niin Suwena oli kuin maissa, täysin liikkumatta vedessä. Myös satamahenkilökunta oli todella ystävällistä. Ainoastaan sataman WiFi oli rikki. Eivätkä he saaneet sitä korjattua meidän aikana. He antoivat auliisti Muxian kaupungintalon WiFin salasanan vähän siihen malliin, että näin on käynyt ennenkin 🙂
Kylän kokoon nähden Muxiassa oli suhteellisen monta ravintolaa, joista kahdessa ainakin oli erittäin herkullinen ruoka ja ystävällinen palvelu. Ravintoloiden määrään vaikuttaa varmaankin se, että apostoli Jaakob on aikoinaan tullut maihin juuri Muxiassa. Näin ollen Muxia on yksi Camino de Santiagon pyhiinvaellusreittien päätepisteistä.
Muxia sijaitsee suojaisesti pienen kukkulan juurella. Kun kiipesimme kukkulalle, näkymä oli huikea yli koko Ría De Camariñas lahden. Meren puolella näin rauhallisenakin päivänä Costa da Morten aallot ärjyivät ja tyrskyivät rantaan, kun samanaikaisesti ríalla ei ollut swellistä tietoakaan. Kukkulan merenpuoleisessa rannassa on keinuva kivi, Pedra da Barca, jolla on uskottu olevan parantavia taikavoimia kelttien ajoista alkaen. Toki minäkin kiipesin kiven alle voimaantumaan. Lisäksi tänne on rakennettu Nosa Señora da Barca kirkko apostoli Jaakobin maihinnousun kunniaksi, joten tänä päivänäkin pyhiinvaeltajat kävelevät tänne Muxiaan, aivan Atlantin rannikolle päättääkseen vaelluksensa.
Keskiviikkona hämmästyimme, kun yhtäkkiä sataman marinera tupsahti hätäisenä Suwenalle ja tökkäsi Andrusin käteen käsi-VHF:n osoittaen tangenttia. Meidän vähäisellä Espanjan sanastolla, mutta sitäkin innokkaammalla käsien heiluttelulla marineran avuntarve selvisi. Andrus toimi englanninkielen tulkkina ja pyysi VHF:llä saapuvalta veneeltä heidän aikomuksia. Muutamalla Espanjan sanalla saimme homman hoidetuksi marineran kanssa.
Kun saapuva vene kiinnittyi naapuripaikkaan, ilahduimme kovasti, sillä naapuriksemme saapui toinen Nauticat 441. Oli mukava tutustua S/Y Iseult miehistöön Jane ja Chris sekä vaihtaa kokemuksiamme veneistämme. Jokainen Nauticat on räätälöity asiakkaan toiveiden mukaan kokonaan. Vaikka vierekkäin ylväästi seisoivat ulkoa päin kaksi samanlaista venettä, niin olimme kumpikin valinneet hyvin erilaisen sisäratkaisun ja värityksen veneisiimme. Siinä piisasi juttua myöhään yöhön, kun keskustelimme molempien valinnoista ja kehuimme Nauticatin upeaa puusepäntyötä kummassakin veneessä.
