Nauvo ja Hanko 15.6. – 17.6.

Nauvossa vietimme rauhallisen vuorokauden. Nauvo näytti tosi kivalta paikalta ja haluammekin pysähtyä siellä uudelleen, kun sää on lämpöinen.

Tiistaina siirryimme puolipilvisellä säällä Hankoon. Turun-saariston maisemat ovat todella upeita. Mestat ovat sen verran kivoja, että aikaa vierähtäisi helposti kuukausia, jos sellaisia olisi vaan käytettävissä. Väylillä alkoi olla jo liikennettä ruuhkaksi asti. Veneitä tuli vastaan suorastaan jonossa eikä vielä paras kesälomakausi ole alkanut.

Lähes jokaisessa lahdenpohjukassa ja vähänkään suojaisessa paikassa tuntui olevan kesämökkejä. Suomalaisen jokamiesoikeuden mukaan saa vesialueita käyttää vapaasti ankkurointiin, kunhan ei häiritse kenenkään yksityisyyttä. Mikäli olette veneilleet saaristossa, onko teillä tietoa, millä etäisyydellä kulkee tuo veteen piirretty viiva jokamiesoikeuden ja kotirauhan välillä? Suojaisessa poukamassa olisi tosi kiva kesän mittaan vielä ankkuroida, kunhan meidän rauhaisa oleilu ei keskeydy äkäiseen aamuherätykseen.

Tähän mennessä tankkasimme Hangossa kalleimmat löpöt ja maksoimme suurimman satamamaksun. Oli tarkoitus pestä koneellinen pyykkiä. Iski kuitenkin piheys, kun koneellinen maksoi 5 euroa – liika on liikaa.

Tuli sitten ensimmäiset kömmähdykset tehtyä, sillä kiinnittäytymisessä teloin pahasti vasemman käden sormet. Vaikka sormet ovat kipeät ja tosi turvoksissa, ovat onneksi luut ja nivelet ehjät. Lisäksi kotosalla ostimme uuden eri materiaalista valmistetun poijuköyden, joka on helpompi käsitellä. Entinen köysi oli 20 metriä ja uusi 15-metrinen. Kävi ekan kerran, että meiltä loppui poijuköyden pituus kesken ja jäimme kauas laiturista. Aikamme säädeltyä keulaköysiä ja siirrettyämme poijuköyden uimatason knaappiin, saimme Suwenan järkevän etäisyyden päähän laiturista. Ongelmahan ei ollut köyden lyhyys, vaan veneenpituudesta puuttunut metri 🙂

Eikä siinä vielä kaikki! Huomasimme, että avonainen poijuhaka oli vääntynyt auki. Oli suoranainen ihme, että se pysyi poijussa. Ei muuta kuin köydet auki ja siirryimme kylkikiinnitykseen toiseen paikkaan odottamaan aamua ja venekaupan avautumista. No samallahan se poijuhaka hoidettiin kuin jo palanut kulkuvalokin.

Keskiviikko iltana satamassa on kunnon vanhanajan torimeininki. Tarjolla on niin ruokaa, kirppistä, musiikkia ja kaikenlaista, mitä torilla kuuluu ollakin. Ostimme naapuriveneen Ouramarian miehistön suosituksesta erinomaista savustettua piikkikampelaa matkaevääksemme. Iloksemme saimme kuulla, että Ouramarian kipparin isä on kuulunut Oulun Merenkävijöihin vuonna 1928. Seurahan tällöin oli vasta vuoden ikäinen. Kotisatamamme Oulu näyttää nauttivan suurta kiinnostusta. Monet entiset oululaiset tai muutoin siellä päin käyneet veneilijät tulevat jututtamaan meitä ja sehän todella lämmittää mieltä.

Jo Turun-saaristossa tuli vastaan useita ulkomaalaisia veneitä. Täällä Hangon satamassa on parhaillaan veneitä: Kanadasta, Saksasta, Ranskasta, Hollannista, Norjasta ja Virosta – toki meitä oman maan mansikoita unohtamatta.

Hanko näyttää jännältä kaupungilta. Toisaalta rantabulevardilta löytyy hulppeita huviloita ja hienoja ravintoloita. Kuitenkin keskusta on hyvin pieni, perinteisen pikkukaupungin tyyliin. Esimerkiksi shoppailumahdollisuudet ovat keskittyneet yhden korttelin mittaiselle kävelykadun pätkälle. Hankolaiset ovat todella hyvin ystävällisiä ja palvelualttiita, joten täällä kyllä aika kuluu. Kuitenkin torstaina on tarkoitus siirtyä Eestin puolelle Dirhamiin, mikäli sää sallii.