Saint-Malosta lähtö sujui mallikkaasti ja pian sulku jäi taakse ja olimme merellä.
Velipoika on kova kalamies. Meidän vieheet ovat tähän asti pysyneet tiukasti säilytysrasioissaan keulapiikissä. Torstaina sataman hyvinvarustellusta veneilykaupasta Esa valikoi asiantuntevasti pitkäsiiman, jonka ensi kaste on tarkoitus tehdä matkalla Saint-Malosta Paimpoliin, samalla kun keulaboksista kaivamme kauan odottaneen virvelin esille.
Kun kalastuskieltoalue jäi taaksemme, laskimme vieheet vesille. Esa opetti minua laskemaan pitkäsiimaa. Ensimmäisen vendan jälkeen menivät virvelin siima ja pitkäsiima sotkuun. Siimojen selvittely paransi myös kovasti kalaonneamme, sillä innokkaina kalastajina unohdimme ottaa uuden uutukaisesta pitkäsiimasta koukkujen suojatulpat pois.
Tuuli keveni ja meidän vauhti putosi kolmeen solmuun ja sitten alkoikin tapahtua. Samantien saimme neljä makrillia. Teimme työnjaon, että pojat huolehtii vieheistä ja saaliinperkauksesta, ja me tytöt huolehdimme kalansäilyttämisestä päivälliseen saakka. Vähän väliä kannelta raikasi innostunut huuto: ”KALA!”
Suositusnopeus siimalle oli 2-3 solmua ja se todella oli niin. Saimme kaikenkaikkiaan kymmenen makrillia. Olimme vain niin innoissaan, että meillä jäi suuret kalat saamatta, kun ahnehdimme herkulliset makrillit pois syötinvirasta. Näin meitä myöhemmin neuvottiin, että ensin houkutellaan siimaan makrillit, joilla sitten ne isot kalat saadaan. No, ehkä sitten ensi kerralla.
Suwenan kalakaverina kävi myös pyörähtämässä iloisia delfiinejä. Ne sukelsivat veneen ali ja taisivat saada myös oman ateriansa makrilliparvesta. Oli jo sen verran ilta, että leikit oli leikitty ja taisi olla ilta-aterian aika heilläkin.
Saavuimme Paimpoliin juuri yläveden aikaan. Pääsimme ajamaan vain sulusta sisälle. Alavedellä se kuivuu kokonaan viimeisen mailin matkalta, joten purjehdusaikataulumme osui todella nappiin.
Paimpolissa on kaksi satama-allasta. Satamaheijari tuli meitä vastaan osoittamaan oikein hyvän paikan perimmäisen satama-altaan perältä.
Saimme Merjan kanssa nautiskella kesäillasta, kun Esa fileeroi ja Andrus paistoi meille makrillifileitä. Muistelimme Andrusin kanssa, että viimeksi näin hyvää makrillia saimme, kun Orkneysaarilla Westrayn satamakapteeni tuli iltasella kalasta liian suuren makrillisaaliin kera.
Paimpol on idyllinen bretagnelaiskaupunki. Kävimme lauantaina kiertämässä Quilbenin niemen ympäri. Kävelimme merenrantaa kiertävää polkua pitkinnauttien luonnosta. Merikartassa on merkitty oikopolku, joka lyhentää muutaman mailin, kun suuntana on pohjoinen. Olimme patikoimassa sopivasti alaveden aikaan, ja täysin kuivunut merenpohja paljasti salaisuutensa. Pojat suunnittelivat seuraavan päivän oikopolkua ja painoivat mieleensä merimerkit, sillä merenpohja paljasti, ettei reitin varrella ollut kiviä. Harvoin sitä reittiä suunnitellaan ihan 3D:nä itse reittipisteellä.
Esalle ja Merjalle kävi kuin meillekin – siiderin antiystäville. Jos yleensä siideriksi kutsuttu teollinen sokerineste ei miellytä, niin silloin on ainakin yksi syy lähteä matkalle Bretagneen ja Normandiaan. Täällä kasvaa satoja omenalajikkeita, joista ensin tehdään siideriä, sitten valmistetaan joko Pommeau likööriä tai Calvodosta.
Kun istahtaa bretagnelaiseen ravintolaan ja tilaa siideriä, saa yleensä karahvin siideriä ja kunnon mukit. Tämä siideri on ihan käsittämättömän raikasta ja maukasta. Se valmistetaan ilman lisättyä sokeria ja hiivaa. Myös Alkosta löytyy nykyään sekä Bretagnen että Normandian siidereitä. Tämä kesäinen kupliva juoma löytyy kuoharipullon kaltaisesti pullotettuna. Taisi velipojan kotiviininvalmistus vaihtua omenasiiderin valmistukseksi 🙂
Voi sitä iloa, kun Paimpolin pikku kauppojen joukosta putkahti esiin la Belle-Iloise. Pariisilainen ystävämme Julie tutustutti meidät näihin suussasulaviin kalaherkkuihin Normadiassa pari vuotta sitten. Piti heti rynnätä ostamaan Moules au Curry -säilykkeitä ja tietysti tuoretta patonkia. Sitten vaan kipin kapin takaisin Suwenalle tekemään herkkuleipiä Suwenan uunissa. Tämä herkkumöhnä eli currylla maustettu simpukkatahna levitetään vain patongin puolikkaille ja uuniin. Kun simpukkatahna oikein kaivautuu tuoreen patongin sielunelämään – ah ja nauttimaan. Oi, miksi Belle-iloise ei ole avannut nettikauppaa muuta kuin Ranskan toimituksille?