Parainen 3.9. – 5.9.

Takana oli usean päivän neuvottelukierros eri kaupungeissa ja viikko huipentui, kun saavuimme omalla autolla ASS:n satamaan. Pää oli täynnä työasioita, joita kumpikin pyörittelimme vielä koko automatkan Helsingistä Turkuun. Tuntui kuin maailma olisi keikahtanut, kun astuimme Suwenan kannelle. Ihan kuin joku olisi painanut nappulaa ja työasiat kaikkosivat mielestä.

Saavuimme satamaan sen verran myöhään ja ilmakin oli sateinen sekä tuulta oli vajaa 10 metriä, joten päätimme käydä “veneeksi” ja vain rentoutua loppu ilta. Kun kerrankin olimme omalla autolla Turussa, niin pyörähdimme aamusta Nautikulmassa ostamassa venetarvikkeita. Viikonloppubunkrauksen ehdimme tehdä jo perjantai-illalla, joten kaupunkireissun jälkeen olimme valmiita veneretkeen.

Kun vene on nyt odottamassa meitä Turussa, olemme päättäneet tutustua viikonloppumatkoilla lähialueen satamiin. Tämän viikonlopun kohteeksi valitsimme Paraisen.

ASS:llä olemme päässeet kiinnittämään Suwenaa eka kertaa paalukiinnitykseen. Toisaalta kun jätämme veneemme satamaan, emmekä itse pääse iltaisin sitä varmistelemaan, olemme kiinnittäneet veneen neljästä kulmasta sekä viritimme vielä uimatasolle springin estämään perän heijaamista. Kun Suwena on liukuva moottorivene, ei siinä ole syvää köliä. Olemme huomanneet, että tuuli saa perän heijaamaan sivuttain tuulenpuuskien rytmissä. Poikittainen takakannen springi on todella erinomainen tukilisä kiinnityksessä, kun se rikkoo resonanssin. Viritelmä toimii molempiin suuntiin, vaikka springi on vedetty vain yhdellä köydellä.

Niinpä lauantaina irrotimme kaikki viisi köyttä ja menoksi! Ilma oli mitä kuulain. Sade oli loppunut ja aurinko pilkisteli vähän väliä meitä ilostuttamassa. Airistolla oli edelleen kuhinaa, kun veneet suihkivat kuka minnekin.

Paraisille on Turusta kolme reittivaihtoehtoa: pohjoisin 1,3 m väylä, keskimmäinen 2,1 väylä sekä eteläisin laivaväylä. Me valitsimme keskimmäisen väylän.

Väylän varrella oli kaksi siltaa: Sattmarkin 14 metrin silta ja Paraisten edustan matala 1,7 metrin silta. Otimme tietoisen riskin lähtiessämme tuolle reitille, sillä kartassa ei lukenut, onko Paraisten silta aukeava. Netistä löysimme tiedon, että silta on nostosilta, mutta olikohan se sittenkään? Tärkeintä oli päästä merelle. Jos silta ei olekaan avautuva, niin varauduimme palaamaan takaisin Airistolle ja eteläisen laivaväylän kautta Paraisille.

Heti kun käännyimme Airistolta kohti Paraista, veneliikenne lähes loppui. Näimme muutaman vesihiihtäjän ja vain pari kalastajaa matkallamme Paraisiin.

Sattmarkin silta jäi taakse ja lähestyimme Paraisten nostosiltaa. Meidän edellä yksi vene oli juuri menossa sillasta läpi, joten helpotukseksemme nettitieto piti paikkaansa ja silta todellakin avautui. Ajoimme sillan kupeeseen ja nykäisimme narusta. Jouduimme odottamaan puolituntia ennen kuin silta avautui. Päättelimme sen avautuvan puolen tunnin välein tasatunneilla. Niinpä päätimme palatessamme tähtäävän sopivasti ennen aukeamisaikaa, jotta emme jää jälleen puolta tuntia odottamaan.

Kiinnityimme Paraisten vierasvenesatamaan, jossa meidän lisäksi oli vain yksi purjevene. Satamamaksua maksaessamme kysäisimme, kuten tavaksemme on tullut. Mitä Paraisilla kannattaa tänään tehdä? Tyttö vastasi, että kaikenlaista voi tehdä, mutta parasta on rentoutua veneellä. Kyselimme kauppoja ja baareja jne. Siihen hän vastasi iloisesti, että kaikki tarvittava löytyy rantaboulevardin varrelta. Toki kävimme tutustumassa Paraisten rantaboulevardiin tällaisen suosittelun jälkeen. No kaikki perusjututhan siellä oli ja keskus oli rakennettu kivasti joen molemmin puolin: keskellä joki, sen molemmilla puolilla kadut ja vasta sitten rakennukset. Käytyämme jaloittelemassa noudatimme tytön neuvoa ja rentouduimme Suwenassa.

Sunnuntaina heräsimme täynnä intoa, sillä meillä oli veneilyyn liittyvä tapaaminen Turussa. Niinpä teimme rivakasti aamuaskareet ja lähdimme kohti nostosiltaa. Olimme sillalla ennen puolta kymmentä, mutta silta vaan ei auennut. No odotimme reilun puolituntia ja silta avautui. Sujahdimme läpi ja lähdimme paluumatkalle. Siltatepposen vuoksi myöhästyimme tietysti tärkeästä tapaamisestamme. Soitin matkalla ja ilmoitin asiasta. En kuitenkaan maininnut, mistä sillasta oli kyse. Saavuttuamme tapaamiseen, kysyttiin meiltä heti ensimmäisenä, että olitteko Paraisilla? Me hämmästyneinä vastasimme myöntävästi. Saimme kauhuksemme kuulla, että olisimme voineet jäädä nalkkiin pidemmäksikin aikaa. Paraisten silta on kuulemma temppuillut. Välillä se ei aukea lainkaan tai silta on jäänyt avoimeksi, joten siitä on ollut harmia niin autoille kuin veneillekin. Olimme onnekkaita, kun pääsimme sillasta läpi kumpaankin suuntaan ja vain vähäisellä odotuksella. Eipä ihme, että merikartassa tuo silta on sopivasti unohtunut merkitä avautuvaksi 🙂