Plockton 10.7. – 12.7.

Lähtiessämme Isle of Skye saarelta tuuli puhalsi etelästä, niinpä alku matka oli moottorointia vastatuuleen, kunnes olimme ohittaneet viereisen saaren eteläkärjen. Sen jälkeen käännyimme itään ja pääsimme nostamaan purjeet ja matkasimme mukavassa sivutuulessa kohti Plocktonia.

Oli uskomattoman hieno tunnelma, kun pujahdimme Suwenalla kolmesta suunnasta suojaavien jylhien kallioiden väliin ja livuimme luonnonkauniille lahdelle Plocktonin edustalle. Tällä kertaa jylhät kalliot olivat myös saaneet vihreää kasvustoa ja metsää rinteilleen. Kun taas pohjoisempana Skotlannissa kalliorinteet nousivat lähes paljaina kallioina kurkottamaan kohti taivasta.

Plocktonin edustan ankkurilahdella oli todella runsaasti poijuja sekä tilaa oli hyvin jätetty myös ankkurointiin. Lahti tarjoaakin vaihtoehtoja moneen makuun. Haluaako lähemmäs vai kauemmas rannasta tai poijuun vaiko ankkuriin? Me olimme saapumassa Plocktoniin vasta illansuussa, joten melkein kaikki poijut olivat jo varattu. Vain pienemmille veneille sopivia poijuja oli enää vapaana. Ei se mitään. Me laskimme mielellään koukun ja asetuimme nauttimaan Plocktonin upeasta rauhasta.

Istahdettuamme nauttimaan lempeästä illasta Suwenan takakannella ei luonnon ihailua malttanut lopettaa lainkaan. Suwenan toisella puolella kohosi merestä postikorttimaisemaksi sopiva vuori mäntymetsineen ja linnoineen. Kun taas Andrusin kurkistaessa kiikareilla rannalle, avautui Plocktonin rantakatu houkuttelevan vehreänä palmuineen. Nautimme veden liplatuksesta ja ihanasta kesäillasta myöhään iltaan.

Kun seuraavana päivänä ajoimme jollalla rantaan ja lähdimme tutkimaan Plocktonia maista käsin, olimme aivan ällikällä lyötyjä ruusupuutarhoista, joiden lomassa palmut huojuivat. Jokaisella rantakadun talolla oli kadun meren puolimmaisella rannalla oma vihreä keidas. Nyt ruotsalaisten kauniisti hoidetut pihat saivat todellisen haastajan. Olimme lukeneetkin Plocktonin mikroilmastosta ja sitä ylistetään kyllä aivan ansaitusti. Tämä oma erillinen paikallisilmasto pääsee muodostumaan Plocktoniin, sillä vuoret suojaavat kylää rengasmaisesti mereltä käsin, joten vallitsevat tuulet ja meriveden mukana tuleva suola eivät pääse käsiksi kasveihin ja puihin. Näin ollen ne säilyvät elinvoimaisina. Lisäksi Golf virta pitää ilmaston lempeänä. Plocktonia kutsutaankin Skotlannin ylämaan helmeksi.

Meistä todella tuntui, että olimme tupsahtaneet keskelle vehreää keidasta oltuamme pitkään Pohjois-Atlantin tuulen armoilla. Söpöt värikkäät talot, tuoksuvat kukat, lintujen jatkuva sirkutus ja lämmin kesäpäivä. Olimmeko todella edelleen Skotlannissa vaiko sittenkin Suwena olisi tehnyt yllätyshypyn suoraan Välimerelle? Tänne kannatti tulla – ehdottomasti.