Melkein päivälleen kaksi vuotta sitten lähdimme Cherbourgista Ranskasta ja purjehdimme Isle of Wightin saarelle Iso-Britanniaan. Nyt 2475 merimailin jälkeen olemme jälleen valmiit ylittämään Englannin kanaalin takaisin mantereelle.
Viime kerralla meri oli peilityyni ja moottoroimme suoraan kanaalin yli. Olimme silloin onnekkaita, emmekä edes joutuneet väistämään laivoja, sillä satuimme juuri sopivaan väliin rahtilaivojen jonossa.
Tällä kertaa meidän kanaalinylitykselle Salcomben ja Alderneyn välillä osuu liikennejako-vyöhyke eli TSS. Voisimme kiertää sen ja mennä joko ensiksi itään ja kääntyä TSS:n jälkeen etelään tai suunnata heti hieman kaakkoon ennen aluetta ja kääntyä vasta sitten itään. Tuuliennuste lupasi kaakkoistuulta, myöhemmin kääntyen itätuuleksi. Lähdettyämme yritimme purjehtia niin etelään kuin mahdollista ohittaaksemme TSS alueen. Tuuli ei kuitenkaan ollut samaa mieltä ennusteen kanssa ja se kääntyi itsepäisesti myötäpäivään kohti etelää. Olimme lähes puolivälissä kanavan yli ja saavuttamassa TSS aluetta. Kansainvälisissä meriteiden säännöissä (COLREGS) kielletään ehdottomasti ylittämästä TSS aluetta muutoin kuin 90 asteen kulmassa suhteessa laivaliikenteeseen. Samalla AIS näytti, että meitä oli nopeasti lähestymässä useampi tuhat jalkaa pitkä merihirviö, niinpä ei auttanut kuin polkaista moottori käyntiin ja moottoroida loppu matka kanaalin yli.
Olimme matkalla Alderneyn saarelle. Muutamana viime päivänä olimme lueskelleet koko joukon oppaita ja pohtineet, pitäisikö meidän mennä Alderneyn vai Guernseyn saarelle. Sääennuste lupasi kovia tuulia tulevalle viikonlopulle. Viime hetkessä kesken matkaamme vaihdoimme määränpäätä ja käänsimme kokan kohti etelää ja Guernseyn saarta Alderneyn sijasta.
Näin ollen teoriassa meidän Brittein saarten kierros ei ihan täyttynyt, koska emme ylittäneet omaa peräaaltoa. Täyskierroksesta jäi puuttumaan vain vaivaiset 24 mailin verran. Teoriasta viis, käytännössä olemme nyt purjehtineet Brittein saarten ympäri kahdestaan omalla veneellä – hyvä me!
Reittimme vei meidät Etelä-Englannista Solentilta itään ja palasimme Pohjanmerelle pian ohitettuamme Doverin valkoiset kalliot. Purjehdimme Englannin ja Skotlannin itärannikkoa ylös pohjoiseen Orkneyn saarten kautta Shetlantiin saakka. Palatessamme alas Shetlannista ohitimme salakavalan Cape Wrathin niemen ja saavuimme uskomattoman kauniiseen Länsi-Skotlantiin. Sieltä jatkoimme edelleen etelään pysähtyen Pohjois-Irlannissa ja Mansaarella, joita seurasi lukuisat Itä- ja Etelä-Irlannin rannikkopaikat. Ylitettyämme Kelttimeren ja pysähdyttyämme Scillynsaarilla olimme palanneet takaisin Englannin kanaaliin, jossa purjehdimme jälleen itään Etelä-Englannin rannikkoa seuraillen.
Olisi kerrassaan mahdotonta nimetä vain yksi suosikkipaikka meidän kaksi vuotta kestäneeltä purjehdukselta. Vierailimme yhteensä 50 eri satamassa ja ankkuripaikassa, joista todella moni oli ihan mielettömän mahtava. Kuten sanotaan, Brittein saarilla kaikki riippuu säästä. Olemme istuneet satamassa parikin viikkoa odottaen, että tuuli puhaltaa pahimman voimansa pois. Joskus taas meidän piti kiiruhtaa eteenpäin aiemmin kuin olimme suunnitelleet, sillä kovia tuulia oli luvassa. Emmekä halunneet jäädä tuulen vuoksi nalkkiin. Toisaalta pääsimme nauttimaan lukuisista aurinkoisista päivistä ja upeista purjehduksista.
Jos kuitenkin pitää valita vain yksi paikka, mihin haluaisimme palata, niin se on Fair Islen saari. Voisimme myös helposti viettää yhden kokonaisen kesän Länsi-Skotlannin lukemattomilla ankkurilahdilla. Voisimme myös liputtaa Scillynsaarten ja monien Etelä-Englannin jokisuistojen puolesta.
Lähestyessämme Guernseyn saarta olimme onnesta soikeina ja täynnä onnistumisen riemua. Hei, me todella teimme sen! Kun kaksi vuotta sitten pohdimme kovasti, että jatkaisimmeko suoraan Välimerelle vai purjehtisimmeko ensin Brittein saarten ympäri, niin nyt voimme sanoa, että päätös oli ehdottomasti oikea.