Lähdimme Torreviejasta vasta puolenpäivän paikkeilla, sillä Alicanteen on vaan noin 26 merimailia, jossa tarkoitus oli olla muutamia päiviä, mutta kuten usein veneilyssä käy, suunnitelmat muuttuvat matkan varrella.
Noin 10 mailia ennen Alicantea on kiva pieni saari Tabarca, ja kun oli niin tuuletonta, olisi ankkurointi ollut tosi kiva juttu ennen Alicanteen menoa. Kiertelimme saaren ympärillä ja etsimme sopivaa ankkuripaikkaa. Tabarcan saarella on söpö pikku kaupunki majakkoineen ja rantoineen sekä saari on myös autotonta aluetta. Kyllä huomasi, että heinäkuu ja lomakausi oli kovasti meneillään, sillä saaren ympäri oli todella vieri vieressä veneitä. Aikamme sopivaa ankkuripaikkaa etsiskeltyämme päätimme, että jatketaan sittenkin suoraan Alicanteen.
Käänsimme kokan kohti Alicantea ja Andrus alkoi soitella saman tien Alicanten satamia läpi. Ei toivoakaan saada paikkaa. Alkuviikoksikin Alicanten satamat oli täysin varattuja. Meidän aikataulu oli työasioidemme vuoksi niin täynnä, ettemme etukäteen oikein pystyneet tekemään varauksia kuten esimerkiksi Alicanteen olisi todellakin pitänyt tehdä. Olimme tosi pettyneitä, sillä olimme kovasti odottaneet Alicantea. Sen vaan oli nyt jäätävä johonkin tulevaan venekauteemme.
Alkavalla viikolla meillä oli oltava jo Valenciassa, jonne Suwena jää talvehtimaan, mutta siitä hetken päästä lisää.
Kippari kaivoi kolmannen kerran reittisuunnitelman esille samalle päivälle ja käänsimme kokan kohti Calpen kaupunkia. Päivää oli vielä kivasti jäljellä, joten uusi reittisuunnitelmamme oli viettää yö Calpen edustalla ankkurissa ja jatketaan seuraavana päivänä sitten Valenciaan. Ajelimme Benidormin pilvenpiirtäjien ohi ja saavuimme kauniissa auringonlaskussa Calpen edustalle. Saapuessamme siellä oli jo muutama vene ja illan mittaa meitä oli ankkurissa jo yli 20 venettä. Toinen mokoma löytyi vierasveneitä Calpen satamasta. Lahdella oli hyvin kansainvälinen tunnelma, veneitä oli monesta eri Euroopan maasta, USA:sta ja Kanadasta. Veneitä saapui lahdelle kuka mistäkin ilmansuunnasta. Tästä onkin hyvä jatkaa niin Espanjan rannikkoa pohjoiseen kuin etelään ja monet aamulla suuntasivat kohti Baleaarien saaria.
Vietimme rauhaisan illan ja yön ankkurissa. Nautimme kesämatkan viimeisestä samettisen pehmeästä Välimeren yöstä ja aamulla alkoi kesän vimppa legi Valenciaan.
Andrus varasi jo keväällä tulevan talven paikan Suwenalle La Marina de Valencian satamasta. Homma hoitui esimerkillisesti puhelimitse ja sähköpostilla, joka ei ole ihan itsestään selvää täällä Espanjassa. Valencian marinassa kuitenkin puhutaan myös englantia, joten asiat lutviutuivat todella hyvin.
Nautittuamme rauhaisan aamupalan Calpessa, Andrus lähetti sähköpostivahvistuksen, että olemme saapumassa illalla. Kaikki Suwenan paperit oli myös hoidettu sähköisesti etukäteen satamaan, joten he vain toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi ja pyysivät VHF:llä ilmoittamaan, kun olemme satamassa. Ihanaa, ettei tarvinnut mennä tekemään enää mitään sisäänkirjautumishommeleita, vaan saimme keskittyä uuteen paikkaamme saapuessamme vähän ennen ilta kymmentä satamaan. Marinero tuli jollalla näyttämään meille pitkäaikaisen paikkamme ja auttoi myös medmoorin köysien kanssa.
Valencian marinassa on kaksi satama-allasta. Pohjoisallas on satamatoimiston edustalla ja siitä on lyhyehkö matka kävellä metrolle ja matkata keskustaan. Samoin sataman viereisellä hiekkarannalla on pitkä rivi ravintoloita, joten pohjoispuolesta voi sanoa, että se on vilkkaampi. Sinne kuitenkin tulee enemmän swelliä ja meille suojaisuus on talvisäilytyspaikassa aina se tärkeämpi, kun emme ole itse sitä siellä koko ajan seurailemassa.
Saimme erinomaisen paikan toivomuksemme mukaan eteläsatamasta. Mikä mukavinta, meidän laiturissa on paljon veneitä, joissa ihmiset asuvat vuoden ympäri, joten heti saavuttuamme huomasimme, kuinka kiva fiilis meidän laiturilla on.
Eteläsatamasta on kuitenkin pidempi matka keskustaan. Bussille on noin 1,5 km kävelyä, ja lähimmälle metroasemalle on 3 km, josta pääsee helposti Valencian lentokentällekin.
Meidän ensimmäinen Valencian viikko sujui Suwenan talviteloille valmisteluun. Oli haikea olo jättää vene keskellä heinäkuuta yli 30 asteen helteessä yksin, kun olisi ollut vielä parhaat kesäkelit, mutta työ kutsui ja näin Suwena jäi ensimmäistä kertaa medmooring paikalleen odottamaan meitä Valenciaan.