Kävi niin kuin ennenkin, että elokuu vierähti pitkää päivää töissä puurtaessa. Kun neljän viikon jälkeen astuimme Hampurin lentoterminaalista ulos, odotimme innokkaasti Kappelnin taksia päästäksemme Suwenalle. Täällä Schlein alueella toimii erinomaisesti pitkänmatkan tilaustaksijärjestelmä, josta voi kiinteällä hinnalla tilata lentokenttätaksikyydin. Toki Hampurista pääsee Kappelniin juna-bussi-bussi yhdistelmällä, mutta laukkujen kanssa ei oikein huvita kovin monia vaihtoja tehdä.
Nyt kun oli jälleen aikaa Suwenalle, meinasi jo taksimatkalla jännittää, missä kunnossa Suwena on? Emmehän ole päässeet itse esimerkiksi säätämään Suwenan köysiä sään vaihdellessa. Ihan turhaan olimme huolissamme. Hienostihan se satamassa oli. Köysiäkin oli satamakapteeni käynyt välissä säätämässä, joten kyllä Anckerin satama näytti olleen hyvä valinta. Vene oli muutenkin yllättävän hyvässä kunnossa. Lieneekö lian vähyyteen vaikuttanut se, että kappeln on selkeästi pienempi kaupunki kuin Helsinki tai Turku, jossa kummassakin olemme venettä kuukauden seisottaneet ja kummallakin kerralla Suwena oli melko törtteisessä kunnossa saapuessamme satamaan.
Tiistai-iltapäivä vierähti nopeasti veneelle asettuessa ja lähi päivien suunnitelmia varmentaessa. Olimme sopineet samassa veneilykeskuksessa sijaitsevan Kiesow dieselmoottorifirman kanssa, että he aloittavat keskiviikkoaamulla parin päivän dieseljärjestelmänmuutostyöt. Ilmeni kuitenkin, että kaikki osat eivät olleet vielä saapuneet, joten sovimme, että työ aloitetaan seuraavana maanantaina. Niinpä suunnitelmamme heti muuttuivat hieman toisenlaisiksi. Päätimme, että Andrus kuitenkin alkaa tutkia aurinkopaneelinongelmat kuntoon ennen kuin lähdemme syksyn viimeiselle purjehdukselle.
Seuraavaksi varmistimme Ancker Yachtingin kanssa, että seuraavalla viikolla riginpurku ja veneennosto onnistuvat. Jo heinäkuun lopulla kyselimme satamakapteenilta, että pystyvätkö he todella nostamaan Suwenan, sillä heidän nosturinsa nostaa 16 tonnia. Olimme jo talvella kertoneet, että Suwena painaa lähes 20 tonnia. He olivat talvella katsoneet Nauticatin nettisivuilta keskimääräisen Nauticat 441 painon, jolloin heidän nosturinsa olisi riittänyt. Meidän Suwena on kuitenkin tavallista painavampi Nauticat 441 runsaan varustelun vuoksi, joten elokuun aikana Ancker oli etsinyt meille toisen ratkaisun. He ehdottivat, että puramme rigin heidän satamassa ja jätämme sen Kappelniin talvisäilytykseen. He rigaavat sen takaisin ensi keväällä. Ancker Yachting on nimittäin myös Seldenin jälleenmyyjä, joten rigihommat ovat todella heidän leipätyö. He ehdottivat, että veisimme Suwenan toisen telakan halliin talveksi, sillä siellä on 45 tonnin nosturi. Anckerin satamakapteeni Ulrich hoiti homman kyllä tosi hienosti. Keskusteltuaan ensin meidän kanssa, hän pyysi toiselta telakalta meille talvisäilytystarjouksen. Lisäksi he lainasivat meille autoa, jotta pääsimme käymään Schrader Marinassa sopiaksemme kaikki yksityiskohdat. Tuntuihan se ensin vähän hassulta, että rigi jää toiseen paikkaan ja vene toiseen. Toisaalta onhan se sekä sataman että meidän etu, että Suwena nostetaan oikeankokoisella nosturilla ylös.
Schrader Marinaan oli puolen tunnin automatka. Meille esiteltiin telakkaa, lämminhalli, jonne Suwena nostetaan sekä laiturialueet, jonne voimme seuraavalla viikolla sitten ajaa nostaaksemme veneen. Paikka vaikutti hyvältä, niinpä löimme homman lukkoon ja palasimme Suwenalle. Seuraavalla viikolla meillä on edessämme sitten noin kolmen tunnin venematka Kappelnista Schrader Marinaan.
Viime talvena asennettiin kaksi 135 W Kyocera aurinkopaneelia Suwenan salongin katolle. Pitkin kesää Andrus on ihmetellyt, kun aurinkopaneelista on näyttänyt tulevan vain 0,5 ampeerin verran virtaa. Hän on tutkinut ja seurannut paneeleiden toimintaa. Vika vaikutti olevan aurinkopaneelin säätimessä. Hän keskusteli sekä Nauticatin että Morningstar MPPT säätimen Suomen maahantuojan kanssa. Lopulta otimme heinäkuun lopussa säätimen mukaan Suomeen ja lähetimme sen maahantuojalle testattavaksi.
Andrus myös googlasi ja löysi, että muillakin on ollut ongelmia AGM-akkujen ja aurinkopaneelien säätimen kanssa, koska AGM-akkujen jännite on hieman korkeampi kuin peruslyijyakuilla. Lisäksi Morningstarin sivuilla suositeltiin, että säätimen ohjelmisto kannattaa päivittää uusimpaan versioon. Päivittämistä varten tarvitaan ohjelmointiadapteri, jota hämmästykseksemme Suomen maahantuojalla ei ollut, sillä he eivät olleet edes tietoisia säätimen ohjelmointimahdollisuudesta. Onneksi netti on olemassa ja Andrus tilasi softa-adapterin Englannista nettikaupasta.
Säädin tuli maahantuojalta takaisin mukanaan ilmoitus, että se on aivan kunnossa. Niinpä meitä epäilytti kovasti, että missä muualla virhe sitten oikein on? Andrus asensi säätimen takaisin ja aurinkopaneelit eivät edelleenkään ladanneet puolta ampeeria enempää. Lopulta Andrus alkoi tutkia sähköasennusta ja purki seinäpaneeleita auki, jotta hän pääsi selvittämään sähköjohtojen asennusta. Sulake sulakkeelta Andrus tarkisti, että kukin johto menee sinne, minne sähkökuvassa sanotaan. Eikä aurinkopaneeleista meillä edes ole sähkökuvia, joten hommaa riitti useiksi tunneiksi. Lopulta selvisi, että aurinkopaneeli oli kytketty lataamaan starttiakkua. Samalla Andrus löysi muitakin sähköasennusvirheitä kuten pilssipumppujen kytkentä. Ne oli nimittäin kytketty pääkytkimeen. Niidenhän pitää olla kytketty pääkytkimen ohi, jotta automaattipilssipumput toimivat, kun vene on jätetty pitkäksi aikaa laituriin pääkytkin sammutettuna.
Andrus vaihtoi johdot siten, että aurinkopaneelit lataavat käyttöakkua ja homma alkoi pelittää heti, kun piuhat oli oikein kytketty. Toisaalta helpotti kovasti, kun virhe löytyi ja itse paneeleissa ei ollut mitään vikaa, mutta koko kesän Andrus on hermoillut toimimattomia paneeleita ja nyt hän teki vielä useita tunteja töitä. Keskiviikkoiltana Suwenalla oli väsynyt, mutta edelleen harmistunut mies.
Torstaiaamu alkoi myös remonttihommilla. Heinäkuun lopussa sulkiessamme laitteita kuukauden ajaksi, Andrus huomasi, että toinen pilssipumppu ei toimi. Hän testasi jo silloin, että sähköä sinne kyllä tulee ja manuaalisesti pilssin saa tyhjennettyä, joten itse elektroninen pilssikytkin on vioittunut. Tilasimme uuden Quick EBSN20 pilssikytkimen ja Andrus vaihtoi uuden kytkimen pilssipumppuun. Se alkoi myös heti toimia, joten jälleen yksi juttu saatiin kuntoon. Kytkimen sisälle oli näyttänyt menneen vettä, joka on aika erikoista, kun kyse on kuitenkin kytkimestä, joka on suunniteltu toimimaan nimenomaan vedessä.
Pilssikytkimen vaihdon yhteydessä Andrus paransi myös pilssipumppujen sähköasennusta. Suwenan syvä pilssikaivo on jaettu kahteen osaan. Pilssin peräosassa on suihkukaivo, johon menee suihkun vesi. Sen etupuolella on varsinainen pilssikaivo. Molemmissa kaivoissa on oma pilssipumppu automaattikytkimineen. Kaivojen välinen seinä on sen verran matala, että vesi pääsee pumpun vioittuessa valumaan toiseen pilssikaivoon ja näin ne toimivat toisillensa myös varmistuksena. Näiden lisäksi ylempänä on high water pilssikytkin. Suihkun pilssipumppu oli kytketty alun perin ihan oikein eli pääkytkimen taakse. Samalla kun Andrus siirsi varsinaisen pilssipumpun pääkytkimen ohi, päätimme, että myös suihkun pumppu siirretään pois pääkytkimestä. Muutenhan ne eivät pysty toimimaan toistensa varamiehinä, kun pääkytkin on kiinni.
Torstaipäivä oli tässä vaiheessa jo puolessa ja veneenhuolto sai vähäksi aikaa todellakin riittää. Dieselmekaanikkokin kun saapuu vasta maanantaina, niinpä kiiruhdimme kauppaan bunkraamaan Suwenaan viikonlopun safkat ja äkkiä, äkkiä köydet irti, merelle ja purjeet ylös!