Säätiedotukset lupailivat jälleen kovia 16 – 20 m/s tuulia viikonlopulle, joten päätimme lähteä matkaan keskiviikkona. Ajoimme jälleen 8 mailia Riianlahden suulle Daugava jokea pitkin ja sieltä otimme kurssin kohti Riianlahden saarta Ruhnua ja siellä Ringsun satamaa. Koko matkan oli aurinkoista, kunnes juuri kiinnittyessämme alkoi pilvistyä ja hieman sataa. Ilma oli helteisen raskas ja ukkosta oli selvästi ilmassa. Kova ukkoskuuro saavutti meidät myöhemmin alkuyöstä.
Ringsussa laiva- ja venelaiturit sijaitsevat ihan vierekkäisissä satama-altaissa ja niiden ajoväylän keskelle on merikartassa merkitty kivi. Niinpä hivuttauduimme kohti satamaa kapeassa väylässä varovaisesti kiertäen keskellä olevan kiven. Seuraavana päivänä satamamaksua maksaessamme jututimme satamakapteenia ja saimme hämmästykseksemme kuulla, ettei siinä mitään kiveä ole koskaan ollutkaan. Mittamiehet olivat käyneet syväämässä sataman siinä vaiheessa, kun huviveneiden satama-allas oli kaivettu laivojen satama-altaan viereen, mutta satama-altaiden väliä ei vielä ollut ehditty ruopata. Niinpä mittamiehet olivat laittaneet karttaan kiven osoittamaan välissä olevaa matalikkoa. Kartat olivat ehtineet mennä painoon ennen kuin ”näkymätöntä” kiveä oli ehditty poistaa. Lähtiessä Suwena liukui kauniisti olemattoman kiven yli keskellä satamaväylää.
Ruhnu osoittautui jälleen kivaksi saareksi, jolla on värikäs historia. Se on kaukaisin Viron saarista, joka sijaitsee itse asiassa lähempänä Latviaa kuin Eestiä. Latvialaiset ovat jopa tehneet saaresta ostotarjouksen, mutta eestiläiset ovat pitäneet pintansa.
Ensimmäinen kirjallinen maininta Ruhnun saaresta on jo vuodelta 1341 Kuurinmaan piispan myöntämässä vapauskirjassa, jolla saarelaisille taattiin oikeus elää Ruotsin lakien mukaan. Saarta onkin hallinneet niin ruotsalaiset, saksalaiset kuin myöhemmin venäläiset.
Ruhnun satamassa on pieni ravintola sekä ihan sataman läheisyydessä on hiekkaranta, joka oli ahkerassa käytössä meidän helteisenä Ruhnun päivänämme.
Saarelta löytyi myös mielenkiintoinen löytö, sillä sen ainutlaatuisen majakan on suunnitellut itse Gustave Eiffel. Majakan teräksiset osat on valmistettu Ranskassa, josta ne kuljetettiin Ruhnuun kasattavaksi vuonna 1877. Meidän metallimajakan ihailu jäi vain merelliseksi silmäykseksi, kun seilasimme Eiffelin kädenjäljen ohi.
Ruhnusta jatkoimme matkaa vuoden 2009 kesämatkamme suosikkipaikkaan Roomassaareen Saaremaalle. Tälläkin kertaa venettä piirittivät kaikenmaailman pörriäiset. Viimeksi kokonainen mehiläislauma laskeutui Suwenan tutkan päälle lepäämään. Tällä kertaa sitloodassa hyöri aivan liian paljon paarmoja. Kai ne jotenkin itätuulen mukana ovat ajautuneet merelle ja Suwena antoi niille sopivan levähdys- ja syöntipaikan 🙂 Yleensä meri on niin ihanan vapaa lentävistä öttiäisistä, että Suomen kesän itikat ovat melkein unohtuneet.