Jälleen tuuli kiukutteli ja puhalsi hanakasti suoraan meitä vastaan, joten matkasimme Puolasta Saksaan Rügenin saarelle peltigenoan voimin. Alun perin ensimmäinen päämäärämme oli Lauterbach. Lauterbachin satama on suosittu veneilykohde, sillä parin kilometrin päässä Lauterbachista sijaitsee Putbusin kaupunki, josta löytyy mm. prinssi Wilhelmin 1800-luvulla rakennuttamat upeat kuninkaalliset asuintilat ja upeat puutarhat. Putbus on yksi suosituimmista Rügenin turistikohteista, joten mekin otimme sen alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme mukaan.
Saimme kuitenkin Bornholmissa eteläistä Itämerta mukavasti esittelevän esitteen, jossa Rügenin saarelta oli esitelty useita satamia. Esitteestä Andrus bongasi Seedorfin kylän sataman. Olimme pitkin kesää pysähtyneet monissa isommissa turistipaikoissa, joten halusimme päästä lähemmäs paikallisten elämää ja tutustua välillä myös pieniin kyliin. Niinpä valitsimme seuraavaksi kohteeksemme Seedorfin Lauterbachin sijasta.
Rügenin saaren rantaviiva on yllättävän repaleinen, ja sen lukuisissa lahdelmissa on runsaasti satamia ja ankkuripaikkoja. Lähestyessämme Seedorfia oli useita veneitä ankkurissa ja hetken mekin harkitsimme, että jäämmekö ensimmäiseksi yöksi nauttimaan luonnonrauhasta.
Seedorfissa on neljä satamaa, joista me kiinnityimme ensimmäiseen satamaan oikealla puolella. Molemmista itäpuolen satamista on myös lyhyt matka Seedorfin kylälle ja muutenkin ne vaikuttivat viihtyisimmiltä verrattuna länsipuolen satamiin. Samoin itäpuolen satamien edustalla on ravintoloita, joissa päivällistä voi nauttia auringon laskiessa.
Maksaessamme satamamaksua saimme lämmin henkiset tervetulotoivotukset satamakapteenilta ja hänen vaimoltaan. Hämmästykseksemme he kertoivat, että olimme ihka ensimmäiset suomalaiset heidän satamassaan ikinä. Harmi vaan, että heidän pyytäessä Suomen lippua sataman lipputankoon meillä ei ollut toista lippua enää lainattavaksi. Olimme nimittäin vain muutama päivä sitten vaihtaneet tuulessa rispaantuneen lippumme tilalle upouuden varalipuksi hankitun Suomen lipun. Ensi kesän työlistaan lisäsinkin heti useamman Suomen lipun hankkimisen. Samalla ensi talvena aion vahvistaa kaikki lippumme lisäkanttinauhalla. Kiitos tästä vinkistä ystävällemme Irikselle. Hän kertoi, että S/Y Sea Iris veneen liput säilyivät hyväkuntoisina koko vuoden pituisen Kanarian matkan aikana pienen lisätyön ansiosta.
Meidän lisäksi satamassa oli yksi ruotsalainen ja yksi tanskalainen vene ja loput veneet olivat saksalaisia veneitä. Hupaisaa oli se, että tiistaina satamaan saapui toinenkin suomalainen vene S/Y Sirius ja se oli myös Nauticat.
Rügen muistuttaa hieman Suomen järviseutua. Siellä on vehreitä niittyjä ja paljon metsää. Eipä siis ihme, että Rügen on suosittu pyöräily- ja patikointikohde. Patikkareittejä risteili ylös ja alas Rügenin kaunista luontoa. Me saimme myös erillisen kartan, johon oli merkitty eri väreillä patikointireitit vaikeusasteineen reitinpituuden ja korkeuserojen mukaan. Pyöräilijöitä olikin liikenteessä joka puolella ihan aamusta iltaan.
Mekin yritimme päästä pyöräilemään. Suwenan laituripaikka oli aivan laiturin päässä ja jopa hieman sen ulkopuolella, joten meidän tandemin roudaaminen laiturille ei ollut mahdollista. Satamakapteeni yritti varata meille tandempyörää vuokraamosta, mutta kaikki tandemit olivat jo menossa.
Maanantaina lähdimme tutkimaan Selliniä. Matka Seedorfista Selliniin kesti vain 20 minuuttia pienellä paikallisbussilla. Ympäri Rügeniä kulkee useita bussireittejä, joita näyttivät niin paikalliset kuin turistit käyttävän. Sellin oli upeiden villojen paratiisi. Toinen toistaan huikeampia rantahuviloita oli rinta rinnan pitkin Selliniä. Suuriosa niistä on täysin restauroitu ja monet niistä toimivat nykyään hotelleina ja ravintoloina. Halusimme tietysti käydä katsomassa Rügenin yhtä suosituimmista nähtävyyksistä eli meren päälle rakennettua pitkää siltaa, jota saksalaiset kutsuvat nimellä seebrücke. Keskellä merisiltaa oli rakennettu ravintolapaviljonki ja sillan päästä pääsi merenalaiselle tutkimusmatkalle sukellusgondolilla. Tauchgondol on pyöreä gondoli, joka laskeutuu neljä metriä Itämeren pohjaan. Ajatuksena on se, että gondolin suurien ikkunoiden läpi pääsee katsomaan Itämeren kaloja. Pömpeli piti niin hirmuista ääntä, ettei yksikään kala tullut lähelle. Lisäksi puolet ajasta ikkunat olivat verhoilla pimennettynä, jolloin katsoimme Itämeren kaloja videolta. No, näkeehän noita videoita kotisohvalta ja varsinkin, kun yksikään elävä kala ei uiskennellut gondolin läheisyydessä. Joo, että semmoinen höpöreissu oli tämä gondoliajelu merenpinnan alla.
Seedorf antoi meille myös hyvän opetuksen. Ennen merelle lähtemistä halusimme täyttää Puolassa vesitankin, mutta olimme onnistuneet kiinnittämään Suwenan paikkaan, jonne vesiletku ei yltänyt. Pähkäilimme, että viitsimmekö siirtää typötyhjän vesitankin vuoksi Suwenan toiseen laituriin vai lähdemmekö kohti Saksaa. Saahan sitä vettä sieltäkin. Onneksi kuitenkin olimme reippaita ja siirsimme Suwenan ja saimme tankattua Suwenan 620 litran tankin täyteen. Päästyämme Seedorfin satamaan huomasimme, että toki sieltäkin vettä sai, mutta se maksoi 50 senttiä / 60 litraa. Veneillessä on todellakin parasta tehdä kaikki mahdollinen veneen huolto aina kun on mahdollista. Seuraavassa satamassa tilanne voi olla yllättävästi aivan toinen.
Me olimme tosi iloisia paikkavalinnastamme. Seedorf oli todella kiva, pieni kylä. Varsinkin, kun vihdoin alkoi kesän ensimmäinen helleviikko, niin aika suorastaan lensi liian nopeasti.