Mikä yllätyksellinen kanavien ja siltojen kaupunki, Hampuri, löytyi Elben varrelta. Meille Hampuri on historiallinen merimieskaupunki, jossa omalla veneellä ehdottomasti halusimme käydä. Osasimme odottaa mielenkiintoista viikonloppua, mutta Hampuri löi meidät ällikällä. Tänne pitää tulla vielä uudestaan, vaikkapa lentämällä pitkää viikonloppua viettämään.
Parasta viikonlopussa oli ystävien tapaaminen. Viime kesänä tutustuimme kahteen todella mukavaan saksalaiseen purjehtijapariskuntaan. Norbert ja Hildegard matkasivat Weeki Wacheella Göta kanavan kanssamme samaa matkaa. Puolassa puskimme yhdessä vasta-aallokkoon Manfredin ja Gigin kanssa, kun Suwena ja Alva sukelsivat aalto aallolta kohti Świnoujścien satamaa.
Manfred ja Gigi esittelivät meille kotikaupunkiaan. Näin ollen pääsimme näkemään Hampuria myös paikallisten silmin. Ennen kaikkea oli kivaa, että saimme yhdessä viettää aikaa ja rupatella kaikenlaista. Hampuriin on aikanaan perustettu Saksan ensimmäinen pihviravintola Block Haus. Nykyään se on ravintolaketju, joka toimii useassa maassa. Me kävimme Gigin ja Manfredin kanssa nauttimassa mehevät pihvit yhdessä Hampurin suosituista Block Haus:sta.
Vietimme yhdessä ikimuistoisen sunnuntaiaamun Hampurin kuuluisilla Fischmarkt kalamarkkinoilla. Markkinat avautuvat jo viideltä, joten me olimme suorastaan myöhäisiä markkinakävijöitä saapuessamme sinne aamu seitsemältä. Markkinatunnelma oli korkealla sateesta huolimatta. Kauppiaat heittivät vitsiä ja melkoista show:ta saadakseen kalat ja hedelmät myytyä. Nauru raikasi kauppiaiden heittäessä legendaa.
Manfred varoittikin, että ”Älkää syökö aamupalaa, sillä markkinat ovat monen hampurilaisen aamiaispaikka”. Kun astuimme vanhaan huutokauppahalliin, Fischauktionshalle, voi mahdotonta, mikä meno! Bändi soitti saksalaisia schlagereita ja rockia. He, jotka jatkoivat St. Paulin Reeperbahnilta suoraan kalamarkkinoille, tanssivat ja bilettivät edelleen täysillä. Ihmiset istuivat kuin Oktoberfestillä pitkissä pöydissä ja napostelivat makkaraa, täytettyjä sämpylöitä tai jopa tuhdimmin paistettuja perunoita munan ja pekonin kera. Kyllä sillä jaksaa tanssijalkaa pitkään vipattaa. Mikäli alakerran aamiaisvaihtoehto ei riitä, oli yläkerrassa tarjolla parilla kympillä tuhti brunch buffetti, joten tyhjin vatsoin kalamarkkinoilta ei tarvitse lähteä. Halli täyttyy joka sunnuntai niin talvi- kuin kesäsunnuntaisin. Kun kongi lyö 9.30, kuulutetaan markkinat siltä sunnuntailta suljetuiksi. Näin on jatkunut jo vuodesta 1703 lähtien, vaikka kalamarkkinat ovat varmasti muuttaneet kovasti muotoaan aikojen saatossa.
Manfred vei meidät kiertoajelulle, jonka aikana pääsimme näkemään myös Hampurin eri kaupunginosia kuten mm. idyllinen Altona-Altstadt, kartanokaupunginosa Blankenese, moderni HafenCity sekä uusgoottinen varastokaupunginosa Speicherstadt. Pyörähdimme jopa Hampurin läntisen rajan yli Wedelissä. Wedelin Welcome Point laiturissa pääsimme kuuntelemaan kahteen kertaan Brittien kansallislaulun, kun peräkkäin kaksi englannin lipun alla seilaavaa laivaa nousivat Elbe-jokea ylös Hampuriin. Aikoinaan Wedelissä kansallishymnit on soitettu vanhalta kunnon kasettinauhurilta. Siinä on vipinä käynyt, kun oikeaa laulua on haettu kohdalle jokaiselle laivalle.
Lämpöiset terkut ja suuret kiitokset Manfredille ja Gigille upeista Hampurin kokemuksistamme. Toivottavasti saamme teidät pian Ouluun katsomaan meidän yötöntä yötä.
Sunnuntai-illalla saimme vieraaksemme Norbertin ja Hildegardin Bremenistä. Norbert kyselikin, ”Milloin tulemme Suwenalla Bremeniin?” Niin Hampuriin kuin Bremeniin pitää nousta jokea ylös lähes päivän matka, joten Weser-joki jää tällä kertaa meiltä väliin. Vietimme hauskan illan portugalilaiskortteleissa, Portugiesenviertel, hyvän ruoan ja vielä paremman seuran kera. Veneilyssä uusien ystävien löytäminen on ehdottomasti parasta.
Lauantai-iltana tai paremminkin yöllä suorastaan kaaduimme sänkyyn, kun olimme kävelleet 14 tuntia ympäri Hampuria, mutta se oli sen arvoista. Kiertelimme keskustan kaduilla ja testasimme tietysti Hampurin parhaan grillin Mönckebergstraßella. Mö-grillillä oli jono, kuten kuuleman mukaan siellä tapaa ollakin. Voi nam nam, kun currywurst oli hyvää. Siellä saisi vaan jonottaa liian kauan, jos meinaisi ehtiä maistella kaikkia 13 erilaista makkaraa, jota Mö-grilli on jo 35 vuotta tarjonnut.
Aivan venesataman lähellä sijaitsee Speicherstadt, jossa risteilee kanavia ja siltoja korkeiden punatiilisten talojen välissä. Jokaisessa talossa on oma vinssi, jolla kauppiaat vinssasivat tavaransa omaan varastoon, sillä Speicherstadt on toiminut aikoinaan tullivapaana varastoalueena. Nykyään monissa varastotaloissa toimivat monenlaiset museot kuten esimerkiksi maustemuseo, Spicy’s Gewürzmuseum, jossa me kävimme. Siellä sai maistella ja haistella erilaisia mausteita ja toki mausteiden historiaa oli esillä.
Viereisessä korttelissa sijaitsee ehkäpä Hampurin kuumin nähtävyys eli pienoismallirakentajan ihmemaa, Miniatur Wunderland. 13000 metriä pienoisjunarataa, jossa tällä hetkellä huristelee 930 pikkuruista junaa, on varmasti monen isän ja pojan unelma. Tietokoneella ohjatut junat, lentokoneet, avaruussukkula, autot, nosturit, laivat ja jopa ritarit liikkuivat täsmällisesti ohjattuina eri maanosissa. Insinöörinä Andrusista ykkösjuttu oli koko ihmemaan tietokoneohjausyksikkö, jossa kymmenissä näytöissä junat liikkuivat tunneleista toiseen. Minä pidin eniten Nord-Ostsee merialueesta, jossa konttilaiva liikkui pikku potkureiden surratessa laiturista toiseen. Pienoismereen oli mallinnettu jopa neljän cm vuorovesi-ilmiö.
Pienoismaailmassa vaihtuivat jopa vuorokaudet. Kun yö saapui, valot syttyivät taloihin ja juniin. Aamun valjetessa vaihtui sarastus vähitellen valoon samalla sisävalojen tietysti asteittain sammuessa. Ei todellakaan mikään ihme, että tämä on turistien suosiossa. Kannattaa vaan varata lippu etukäteen netistä. Tunnin kiertokävelylle ihmemaassa myydään lippuja sen verran kiihkeästi, että mekin saimme paikkamme vasta kolmea tuntia myöhemmin alkavalle kierrokselle.
Hampurin kuuluisin ja syntisin maili piti tietenkin käydä katsastamassa. Nykyään Reeperbahn on muuttunut enemmän kaiken kansan bilealueeksi, kun baarit, yökerhot, ravintolat, erotiikkakaupat ja teatterit ovat vallanneet jalansijaa. Kyllä Reeperbahn erottuu villimpänä menomestana verrattuna vaikkapa Barcelonan Port Olimpic:oon.
Kadulla käveli kaikenikäistä porukkaa, hämmästykseksemme jopa lapsiperheitä. Baarien ja ravintoloiden välissä erotiikkakaupat möivät lelujaan. Huvittavaa oli, että erotiikkakaupan myyjä markkinoi tuotteitaan yhtä suurella esiintymisinnolla kuin sunnuntaiaamun kalamarkkinoiden ankeriaskauppiaat. Reeperbahnin kanssa risteytyvällä Große Freiheit –kadulla oli myös pakko käydä astelemassa, sillä juuri täältä Beatles aloitti maailman valloituksensa. Harmi, että Indra Clubia ei enää ole. Kuitenkin Kaiserkeller, yksi Beatlesin klubeista, on edelleen olemassa Große Freiheit 36:ssa.
Vielä lopuksi Hampurista on ihan pakko mainita Landungsbrücken ja Alster-järvi. Keskellä Hampuria sijaitsevat kaksi tekojärveä Binnenalster ja Außenalster, joilla järjestetään mm. purjehduskursseja nuorille ja voi vuokrata jollan päiväpurjehdusta varten. Elben rannalta pitkältä laiturilta, Landungsbrücken, pääsee jokilaivalla kiertoajelulle ympäri Hampuria sekä myös konttilaivasatamaan. Me jätimme kiertoajelun odottamaan seuraavaa Hampurin matkaamme. Silloin Suwena on jo jossain muualla ja me olemme ilman omaa venettä Hampurissa.
