Ihan vielä emme päässeet kaphoornareiden joukkoon, mutta olemme jälleen muutamia kokemuksia rikkaampia käytyämme Hoornin kaupungissa. Tämä idyllinen pohjoishollantilainen kaupunki on ollut tekemässä historiaa, kun vuonna1615 Etelämeren kultarikkauksista lukenut hollantilaiskauppias Jacob Le Maire sai houkuteltua kotikaupunkinsa Hoornin varustamaan kaksi laivaa. Kahdesta laivasta suurempi, nimeltään Eendracht kapteeninaan Willem Schout saapui Etelä-Amerikan eteläkärkeen vuonna 1616 ja he nimesivät sen kotikaupunkinsa Hoornin mukaan (Kaap Hoorn) Kap Hoorniksi.
Lähtiessämme Enkhuizenista säätiedotus lupasi 12 metrin tuulta. Ajettuamme ulos satamasta oli tuuli jo 15 metriä. Kun taas olimme päässeet sulusta läpi Markermeerille, puhalsi tuuli jo jatkuvasti yli 20 metriä sekunnissa. Markermeer on sen verran pieni ja matala vesialue, että näinkin kova tuuli sai aikaan vain metrisen aallon. Aalto oli kuitenkin hyvin jyrkkä, joten veden kuohuntaa ja pärskeitä kannelle kyllä riitti. Mikäs siinä vastatuuleen mennessä, sillä Suwena halkoi aaltoja kauniisti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoimme ilman purjeita vene yli 15 astetta kallellaan.
Voimakkaan tuulen vuoksi päätimme jäädä hieman keskustasta kauempana olevaan satamaan, sillä Grashaven on suurempi kuin keskustan idyllinen satama. Päätös oli ihan oikea, sillä saimme nopeasti hyvän paikan ja Suwenan kiinni turvallisesti laituriin. Näin kovalla tuulella kun ei oikein huvita pyöriä satama-altaassa paikkaa etsiskelemässä. Toki vaihtoehtona olisi ollut jäädä ankkuriin. Sekä Enkhuizenissa että täällä Hoornissa näytti olevan ankkuripaikkoja myös satama-altaassa.
Hoorn tuuletti meidät tervetulleeksi, sillä koko ensimmäisen päivän tuuli vonkui takilassa jatkuvana 20 metrin voimalla. Koko sataman veneet pysyivät nöyrästi kallellaan tuulen laulaessa. Vasta perjantaiaamulla tuuli oli saanut puhallettua palkeensa tyhjiksi.
Perjantaiaamulla kävimme ihailemassa 1755 rakennettua kellotornia, joka aikanaan on rakennettu Hoornin puolustustorniksi. Se oli vielä aikaa ennen Afsluitdijk patoa, jolloin Hoorn kuten myös Amsterdam olivat Pohjanmeren satamakaupunkeja.
Saimme vihiä kuninkaan vierailusta Hoornissa, kun nautimme perjantaina lounasta proomuravintolan kannella. Hollannin uunituore kuningas Willem-Alexander oli maakuntakierroksella kuningattarensa Máximan kanssa ja iloksemme juuri tänään oli Hoornin vuoro. Hoornin keskustan kadulle oli punainen matto levitetty valmiiksi odottamaan kuninkaallista paria ja kadut olivat täynnä innokkaita hollantilaisia.
Pääsimme aivan aidan viereen odottamaan kuningasta ja kuningatarta saapuvaksi Hoorniin. Ihmisiä saapui koko ajan lisää ja odottava tunnelma kasvoi hetki hetkeltä. Turvamiehet kulkivat moneen kertaan varmistamassa yleisöaidan vieritse, että kaikki on kunnossa. Kun kuningas ja kuningatar saapuivat, he siirtyivät hyvin nopeasti punaiselta matolta tervehtimään kansalaisia ihan aidan viereen. Ystävällisen ja leppoisan oloinen kuningas Willem kätteli ihmisiä ohikulkiessaan. Olin tohkeissani, sillä myös minä pääsin kättelemään kuningasta. Nauroinkin Andrusille, että ”Nyt kättä ei voi pestä, sillä sain ripauksen kuninkaallisuutta.”
Hoornin torilla kuninkaalle ja kuningattarelle esitettiin musiikkia. Torvisoittajat olivat asettuneet strategisesti hauskasti, sillä he soittivat toisen kerroksen ikkunoista eri puolilta toria. Soitanta oli tosi veikeän kuuloista. Kuninkaallisten poistuttua jatkuivat juhlat iltaan saakka. Torilla esiintyivät erilaiset bändit, musikantit ja illasta myös DJ.
Vielä lounaan aikoihin harmittelimme, kun missasimme Hoornista lähtevän höyryjunan, mutta päivästä kehkeytyi aivan toisella tavalla mielenkiintoinen.