Suwenan rikin tuunausta

Kun helmikuussa Fox’s marinassa asennettiin meille taavetteja, kävimme juttelemassa marinan rikaajan Richardin kanssa. Hän kävi jo silloin pyörähtämässä Suwenan kannella arvioimassa rikaustarvetta. Hän kuitenkin kertoi, että hän mielellään tekee rikin tarkistuksen aina purjehtiessa. Sovimme, että näin teemme, kun olemme palanneet takaisin veneelle.

Huhtikuun loppu sattui olemaan harvinaisen tuuletonta aikaa, mutta lähdimme lopulta pääsiäisen jälkeisenä perjantaina yhdessä sumuiselle Orwell-joelle, kun tuulta oli edes 4 m/s. Andrusin mielestä meidän vantit ovat tuntuneet liian löysiltä ja etustaagi on näyttänyt olevan notkolla. Richard alkoikin heti kiristämään vantteja ja takaharuksia.

Tuulta oli sen verran vähän, että jouduimme tekemään omaa tuulta moottorilla. Eikä siitä huolimatta saatu tarpeeksi tuulta. Richard sanoi, että rikintarkistus on parhaimmillaan, kun kallistuskulma on 15 – 20 astetta. Tällöin tuulenpuolen vanteille saadaan riittävästi kuormitusta, eivätkö suojanpuolen vantit saa löystyä.

Kun Richard oli lopulta tyytyväinen vanttien, takaharusten sekä mesaanin ja isomaston välisen välivantin säätöihin, alkoi hän tutkia, miten saamme taivutettua mastoa taaksepäin, jotta siihen saadaan komea esitaivutus. Se onnistuisi, jos etustaagia saisimme pidennettyä. Niinpä laskimme jennin kannelle ja sen jälkeen jennin fallilla nostimme genoan furlexin moottoria ylöspäin, jotta saisimme etustaakin säätöruuvin esille. Tässä vaiheessa tuli esteeksi liian lyhyet furlexin moottorin sähköjohdot. Richard tuumasi tyynesti keskellä jokea, että toinen vaihtoehto olisi irrottaa etustaagi ja pyörittää säätöruuvia alakautta. Ei muuta kuin toimeen. Masto tuettiin genaakkerin nostimella kanteen, jotta masto ei pääse kaatumaan taaksepäin. Seuraavaksi irrotettiin etustaagia pitelevä tappi, mutta sähköjohdot olivat edelleen tiellä. Andrus juoksi aina välillä kääntämään veneen 180 astetta, sillä ajoimme yhden solmun vuorovesivirrassa hiljalleen tyhjäkäynnillä jokea edestakaisin, ja jatkoimme edelleen ponnisteluja. Nyt vuorostaan löysättiin takastaagia ja minä kiristin genaakkerin fallia yrittäen taivuttaa mastoa eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Lopulta piti antaa periksi ja samalla alkoi sopivasti vielä sataa. Laitoimme rikin kasaan, keitimme kahvit ja lähdimme ajamaan takaisin Fox’sille.

Satamassa purimme hiukan sähköjohtojen kiinnitystä, jotta saimme puuttuvan 10 senttiä etustaagille pituutta lisää. Viritys kyllä kannatti. Nyt meillä on tyylikäs, taaksepäin esitaivutuksella oleva masto, kuten kuuluukin. Eiköhän se sitten merellä selviä, miten rigin tuunaus vaikutti Suwenan purjehdusominaisuuksiin.

Olimme todella tyytyväisiä ammattirikaajan apuun. Samalla opimme itsekin lisää ja saimme monia vinkkejä rikin säätöihin. Suuret kiitokset Richardille hyvin tuunatusta Suwenan rikistä.