Syyskuun ensimmäinen viikko vilahti hirmuista vauhtia, kun valmistelimme Suwenaa talviteloille. Samalla kun Kiesowin herra Schmidt rakensi Suwenalle uuden polttoaineenpuhdistusjärjestelmän, meillä riitti puuhaa muiden huoltojen ja riginpurkamisen kanssa.
Kaikki kolme purjetta olivat hyvässä kunnossa, kun taittelimme niitä purjepusseihin. Vain genoassa oli pari tikkiä alkanut purkautua, mutta ne korjautuvat sitten ensi keväänä purjeteipin pätkällä. Kun taittelimme 48,5 neliön jenniä, oli se sen verran suuri lakana, että se kävi jo työstä. Emme voineet olla pohtimatta, millainen urakka se olisi, kun genoa joudutaan laskemaan kovassa merenkäynnissä. Meidän kahden hengen miehistölle se todella olisi haastavaa. Purjepussistakin tuli sen verran tuhti, että Andrusin oli ihan pakko punnita se ja jennimme painoksi selvisi 30 kiloa.
Puuhaa piisasi aamusta iltaan ja työlista ei tuntunut yhtään lyhentyvän. Tässä on vain muutama esimerkki työlistalta. Tehtiin syyshuolto moottorille ja generaattorille. Testattiin, että ilmastointilaitteet toimivat. Talveksi tyhjennetyt septitankit pestiin ja rigi purettiin. Pilssi pestiin ja samalla huomasimme, että suihkukaivon pilssipumpun kytkin oli myös lasahtanut.
Tämä oli jo toinen Quick EBSN20 kytkin, joka hajosi lyhyen ajan sisällä, joten tätä pilssikytkintä ei voi kyllä suositella kenellekään veneeseen.
Kesällä purjehtiessamme Andrus huomasi, että isomaston suojanpuoleinen sivuvantti on löysällä. Päätimme, että olisi hyvä, jos ammattirigaaja tarkistaisi takilan. Ancker Yachting on sopivasti vielä Seldenin jälleenmyyjä, joten pyysimme heiltä tarjouksen ja kävimme tuumasta toimeen. Kun satamakapteeni Ulrich tarkisti rigiämme, hän huomasi, ettei vantin kiristäminen riitä löysyyden poistamiseksi. Kiristämällä vantteja saalinki vääntyisi alaspäin. Purettuaan rigin hän mittasi, että vantit ovat liian pitkät. Niinpä ensi kesää varten tarvitsemme lyhyemmät vantit.
Mastoa laskettaessa löytyi yllättävä virhe sähköisen rullagenoan foilin alta. Meillä on sähköinen genoarulla, jossa pitää olla sähkömoottorin voiman vuoksi vääntöä kestävä alahaarukka. Meiltäpä kuitenkin löytyi köydellä kelattavan rullagenoan alahaarukka, joka ei välttämättä kestä sähkömoottorin vääntöä. Onneksi olemme käsitelleet genoaa suhteellisen varovaisesti, emmekä ole rytkyttäneet vinsseillä viimeiseen tappiin saakka. Olisihan se ollut ihan hirveää, jos haarukka olisi murtunut merellä.
Tilasimme Anckerilta myös muutamia muita parannuksia. Lisäämme mm. kaasujousen kikkitaljaan, joka nostaa puomia ylöspäin. Eikä näin ollen dirkkiä tarvitse erikseen säätää. Samoin lisäämme pari knaappia kumpaankin mastoon, kun noita köysiä tuntuu riittävän. He myös tarkistavat Suwenan köysistön ja plokit. Onhan Suwenalla nyt pari vuotta purjehdittu, joten on hyvä tarkistaa rigi ennen kuin siirrymme Pohjanmerelle.
Myös uusi polttoaineen puhdistusjärjestelmä saatiin valmiiksi. Meillä on neljä tankkia ja niiden ansiosta voimme aika vapaasti suunnitella reittimme ja valita, missä tankkaamme. Toisaalta polttoaine vaihtuu suhteellisen hitaasti, joten tankkien pohjalle voi syntyä likaa. Halusimme lisätä sellaisen polttoaineen puhdistusjärjestelmän, että polttoainetta voi puhdistaa niin moottorin käydessä kuin myös vaikkapa kunnon aallokossa purjehtiessa. Silloinhan se lika lähtee nousemaan tankkien pohjalta.
Heti, kun uusi polttoainejärjestelmä oli testattu, olikin jo aika irrottaa köydet Anckerin satamasta ja suunnata matka kohti Suwenan talvisäilytyspaikkaa. Schrader Marina sijaitsee Schlein pohjukassa.
Matkalla Schraderille oli pari avattavaa siltaa, jotka avataan vain kerran tunnissa. Niiden välissä on noin 7 merimailia matkaa, joten periaatteessa toisen sillan avaukseen olisimme voineet ehtiä. Satuimme kuitenkin jo pimenevässä torstai-illan hämärässä paikalle, kun edessä ajava purjevene oikaisi väylältä satamaan ja vene jäi pohjaan kiinni. Veneessä oli pari hätääntyneen näköistä miestä, joten kiiruhdimme hätiin. Arnis kaupungin kohdalla Schlei madaltuu todella jyrkästi heti väylän ulkopuolella. Suwenan kaikuluotain on aika keulassa, joten Andrus seurasi silmä kovana veden madaltumista. ”Jos keulan alla on vielä pari metriä, niin eiköhän kölin alla ole vielä riittävästi vettä.” tuumasi kapteeni ohjatessaan Suwenaa kohti pohjassa kiinni kököttävää venettä. Suwenan syväys on 1.9 metriä.
Schlei salmella oli noin solmun verran virtaa, joten ensimmäisellä lähestymisellä emme päässeet tarpeeksi lähelle. Toisella kerralla pääsimme sen verran lähelle, että saimme heitettyä köyden ilman että itsekin olisimme jääneet kiinni pohjaan. Andrus antoi hanaa ja peruutti Suwenalla, kun kaverit omalla moottorilla avittivat ja niin saksalaisvene liukui nätisti pois matalikolta. Kyllä Schleille jäi kaksi helpottuneen näköistä miestä.
Me jatkoimme kohti Suwenan talvikotia ja odottelimme toisen sillan avausta vajaan tunnin, sillä myöhästyimme sen edellisestä avauksesta. Tärkeämpää oli kuitenkin auttaa kaverit pois matalikolta ennen yön saapumista. Me kuitenkin itse jouduimme matkaamaan viimeisen tunnin täydessä pimeydessä. Tilanteen teki erikoiseksi se, että mehän ajoimme mastottomalla veneellä. Näin ollen meidän tutka lepäili Ancker Yachtingilla ja Andrus joutui navigoimaan plotterin ja taskulampun valossa. Kyllä huokaisimme helpotuksesta, kun Suwena oli kiinnitetty laituriin. Onneksi kaikki poijut olivat juuri siellä, missä plotteri näytti. Taskulampun valossa poijujen heijastimet näkyivät, joten pääsimme perille ilman omaa pohjakosketusta. Ilta oli sysipimeä, mutta sumuton, josta olimme todella helpottuneita. Nimittäin sumu saapui, mutta vasta perjantaiaamuna.
Perjantaina olivat vielä viimeiset tehtävät kuten merivesi- ja makeanvesiputkien tyhjennys, glykolit moottoriin sekä generaattoriin ja ei muuta kuin ylös vaan. 50 tonnin lukki saapui noutamaan Suwenaa. Siihen meni vain hetki, kun vene oli jo ylhäällä ja pohjanpesupaikalla.
Vielä viimeiset asiat sovimme Schrader marinan kanssa ja Suwena oli valmis lämpimään halliin talvisäilytystä varten. Me hyppäsimme taksiin kimpsuinemme ja kampsuinemme. Sniff, sinne Suwena jäi odottamaan seuraavat kahdeksan kuukautta miehistöään.