Ensimmäistä kertaa Suwena talvehtii vedessä, niinpä toukokuussa alkanut veneilykausi päättyi vasta vuoden vaihteessa. Vietimme myös joulun veneellä, joka olikin ensimmäinen joulu Suwenalla. Tällä kaudella tuli myös ennätys, sillä yövyimme veneellä yli sata yötä.
Kausi sujui aikalailla suunnitelmamme mukaan. Keväällä lähdimme Kappelnista ja kesän saldoksi tuli viisi maata: Saksa, Hollanti, Belgia, Ranska ja Englanti. Kuten suunnittelimme, pääsimme näkemään niin suuria metropoleja kuin pieniä kyliä ja saaria veneeltä käsin. Pohjanmeren rannikolla veneellä pääsee rantautumaan pelkästään kaupunkien satamiin, joten ankkurointi jäi hyvin vähäiseksi.
Tämän kesän reitti oli todella onnistunut valinta. Perinteisesti pohjoismaalaiset purjehtivat vauhdikkaasti muutamalla pysähdyksellä Kielin kanavan suulta läpi Englannin kanaalin ja yli Biskajan, kun he kiiruhtavat kohti eteläisempiä leveyksiä. Vaikka olemme matkustaneet ristiin rastiin Eurooppaa ja muuallakin lentämällä, on matkaaminen omalla veneellä rauhalliseen tahtiin aivan muuta. On todella mielenkiintoista tutustua Euroopan historiaan ja sen vaikutukseen ihan omassa elämässä. Toisaalta oli jännää nähdä, kuinka näinkin vierekkäin sijaitsevien maiden kulttuurit eroavat toisistaan. Yleensä sitä ei niin huomaa, kun vierailee yhdessä maassa kerrallaan ennen kuin palaa välillä kotiin. Nyt matkasimme pari kuukautta maa maalta eteenpäin ja pääsimme kokemaan pienetkin muutokset tapojen ja kulttuurin osalta jopa saman maan sisällä.
Tällä kaudella purjehdimme ensimmäistä kertaa vuorovesialueella. Kun Brunsbüttelistä lähdimme ensimmäiselle vuorovesilegille, meitä vielä jännitti. Pian vuoroveden vaihtelut ja Reedsin taulukot tulivat tutuiksi. Kun edessä oli noin kuuden tunnin legi seuraavaan etappiin, saimme mukavasti vauhtia lisää vuorovedeltä sovittaessamme purjehtimisen myötävirtaosuuksille. Toki pidemmillä matkoilla vastavirta ehti kumoamaan myötävirran ilmaiset mailit. Oman mausteensa vuorovedelle toivat satamat, joihin vain tietyillä vedenkorkeuksilla pääsi sisään ja ulos. Vuorovesi-ilmiö on kuitenkin paljon helpompi juttu, kuin se aikanaan rannikkolaivurikurssilla teoriassa tuntui.
Itämeren kasvattina Pohjanmeren suolaisuus pääsi kuitenkin yllättämään. Vene oli yltä päältä suolassa, kun saavuimme mereltä satamaan. Jopa ruostumaton teräs alkaa ruostua suolakerroksen alla. Tarvittiin vain pieni hipaisu kädellä kaiteeseen, kun sormet olivat suolakiteiden peitossa. Ei se ole ihme, että suuren meren äärellä purjehtivat eivät tahdo uskoa, että Itämeri on lähes suolaton eikä siellä ole vuorovettä ja kaiken huipuksi meri vielä jäätyykin talvisin.
Itämerellä VHF on enemmänkin turvavaruste DSC-hätäkutsun myötä. Pohjanmeren rannikolla oli kuitenkin useita satamia, joihin pitää VHF:llä ilmoittautua niin satamaan saapuessa kuin lähtiessä kuten myös ajaessa satama-altaan läpi. Lisäksi Rotterdamissa Europoort sataman edustalla VTS-palvelu VHF:llä on pakollinen myös huviveneille. Esimerkiksi meidät ohjattiin neljän yli 1000-jalkaisen konttilaivan välistä sujuvasti. Olo oli kuin lentokoneen kapteenilla, kun VTS kajautti: “Suwena, turn left now”.
Matka alkoi Saksasta, jossa vehreä Hampuri nousi yhdeksi kaupunkisuosikiksemme. Vaikka reittiä suunnitellessa pohdimme pitkää edestakaista Elben jokimatkaa, niin kaupunki jokimatkoineen oli sen arvoinen. Samoin Helgolandin saari vaikutti kivalta paikalta, kunhan tutustui saareen muutoinkin kuin tax-free alueella.
Pohjois-Hollannin IJsselmeerin alue nousi parhaiden veneilykohteiden joukkoon viime kesän matkaltamme. Veneitä oli ihan älyttömästi, sillä onhan Hollannissa yli 6000 kilometriä kanavia meren lisäksi. Me mastollisena emme toki päässeet kulkemaan kuin murto-osassa kanavista. Ei olisi ollenkaan hullumpi ajatus ottaa pienempi moottorivene trailerille ja ajaa autolla kesälomaksi Hollannin kanavilla seikkailemaan.
Belgiassa viehättävä Bruggen kaupunki oli myös kanavamatkan päässä sisämaassa. Entinen Belgian kulta-ajan 1500-luvun satamakaupunki oli säilyttänyt keskiaikaisenviehätyksensä.
Teimme myös kierroksen Englannin kanaalin molemmilla rannoilla, ensin Ranskan rannikolla Normandiassa ja sen jälkeen Englannin etelärannikolla. Ranskan puolella Honfleurin kaupunki vei meiltä sydämen. Kesän yksi löytömme oli Yarmouth Isle of Wightilla, jonne päädyimme toisten veneilijöiden suositusten vinkkaamina. Unohtamaton purjehdus oli myös syyspurjehdus Lontoon sydämeen Cityyn.
Kauden 2013 Pohjanmeripurjehduksen blogimerkinnät pääset lukemaan blogiarkistosta tai katsomaan vuoden 2013 ranking listan.
Suwenan lokitiedot 2013
- Merimailit: 1382 nm, joista purjeilla 28 %, moottoripurjehtien 6 % ja koneajoa 66 %
- Moottoritunnit: 197 h
- Generaattoritunnit: 21 h
- Dieselkulutus sis. ajo, generaattori ja lämmitys: 859 l
- Makeavesi: 7800 l, 73 l/vrk
- Satamat 36 + ankkuripaikat 1: 37 kpl
- Yöpyminen veneessä: 107 yötä
- Sulutus: 17 sulkua
- Pisin päivämatka: 82 nm Calais – Dieppe, Ranska
- Kaukaisin piste linnuntietä kotisatamasta: 1263 nm Oulu – Cherbourg, Ranska
- Eteläisin matkapiste: 49N25.2 Honfleur, Ranska
- Läntisin matkapiste: 1W37.3 Cherbourg, Ranska
- Itäisin matkapiste: 10E13.5 Kielin lahti, Saksa
- Pohjoisin matkapiste: 54N40.0 Kappeln, Schlei, Saksa
- Jollan polttoainekulutus: 3 l
Kartta Suwenan vuoden 2013 satamista ja kesämatkasta.
[flexiblemap src=”https://www.suwena.net/wp-content/kml/Suwena_2013.kml” maptype=”hybrid” width=”100%”]