Edinburghista oli tarkoitus mennä suoraan Peterheadiin 112 mailin matka. Sääennustus lupasi kevyttä kaakkoistuulta, mutta saimmekin kovemman vastaisen koillistuulen, joten vasta-aallokko oli melkoinen. Olisimme saapuneet Peterheadiin aamuyöllä, mutta ikävän keikutuksen vuoksi Andrus alkoi tutkia vaihtoehtoisia paikkoja merikartasta ja Reedsin almanakasta.
Arbroathin sataman portti on avoinna +-3 tuntia ylävedellä satamakonttorin aukioloaikana, joten se ei tullut enää näin myöhään kyseeseen. Muutenkin Englannin ja Skotlannin itärannikolla suuriosasatamista kuivuu alavedellä, niinpä reitit on syytä suunnitella etukäteen. Vaikka purjehditaan rannikon lähellä, niin todellisuudessa se vastaa avomeripurjehdusta. Onneksi Andrus löysi Tay-joen, jonka varrella oli muutamia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka. Toki siellä on myös pieni Tayportin venesatama, mutta oli alavesi, joten satama oli kuivana.
Alaveden vuoksi joella oli vähemmän vettä ja lisäksi joen suuhun oli kulkeutunut hiekkaa muodostaen hiekkakynnyksen, niinpä mereltä saapuva maininki murtui pintaan. Kun niihin vielä lisätään vastavirta ja vastakkaisesta suunnasta puhaltava tuuli, niin kunnon rullauksen ainekset olivatkin koossa. Vaikka isopurje toimikin tukipurjeena, keikuimme lähes pari tuntia ennen kuin jokea ylös joki hieman rauhoittui.
Ankkuripaikka sijaitsee joen mutkan takana noin 10 mailia yläjuoksuun Woodhaven kylän edustalla. Karttaan on merkitty kaksi vedenalaista kaapelia heti Tay-joen sillan jälkeen. Sitten onkin jo joen eteläisellä reunalla pienemmille veneille sopivia kiinnityspoijuja sekä ankkurointipaikka, jossa on hyvin pitävä hiekkapohja. Mikä ihanan rauhallinen ja suojaisa lahdelma sieltä löytyikään. Jäimme koillistuulelta viereisen kallion taakse varjoon. Vietimme todella rauhallisen yön Suwenan hiljakseen kääntyillessä vuoroveden myötä. Nukuimme makeat, pitkät yöunet, kun olimme velloneet Port Edgarin satamassa monta edellistä yötä jatkuvasti heräillen.
Aamulla meitä odotti iloinen yllätys, sillä saimme reippaan sähköpostitervehdyksen rannalla olevasta talosta, jonka edustalla olimme ankkurissa.
Welcome Suwena!
How unusual to see a Finnish flag in the Tay! You have chosen a lovely spot to anchor – if you are on deck a little later, watch out for the otters who sometimes are out fishing at twilight.
Best wishes and enjoy your journey
Sara – from the house you are alongside.
Ensimmäistä kertaa merellä meillä oli vesitankki lähes tyhjänä. Sekös harmitti, sillä olisi ollut mukavaa laskea jolla ja lähteä tutkimaan jokea ja viettää ainakin yksi päivä Tay-joella. Nyt edessä oli vain parin tunninmatka Arbroathiin ja sataman porttikin oli sopivasti avautumassa, niinpä nostimme ankkurin Tay-joen puhtaasta hiekkapohjasta ja suuntasimme savukaloistaan kuuluisaan Arbroathiin.
Matkalla Suwenan kanssa kisaili pari delfiiniä, jotka pompahtelivat upeisiin hyppyihin Suwenan vierellä. Lieneekö ollut pariskunta, kun sen verran läheisiltä delfiineiltä vaikuttivat.
Onneksi lähestyimme Arbroathia päiväsaikaan, sillä usean mailin matkalla Arbroathia ympäröi todellinen kalaverkkojen viidakko. Andrus pohdiskeli useaan otteeseen, että “mistähän nuokin pystyy kiertämään, kun niiden välissä ei juuri tilaa ollut”. Aikamme pujoteltuamme verkkojen välissä pääsimme ajamaan satama-altaaseen sisälle. Ainakin tiedämme, mistä Arbroath Smokies kalat ovat peräisin.
Tämä satama oli jälleen siisti ja viihtyisä ja hyvin hoidettu. Arbroath itsessään vaikutti idylliseltä kalastajakaupungilta. Ei myöskään pidä unohtaa, että Arbroath sijaitsee Anguksen maakunnassa, jossa Skotlannin ylpeys Aberdeen Angus lihakarjaa kasvatetaan. Aberdeen Angus pihvi on kyllä erittäin maittavaa, jos sitä vaan pääsee maistamaan.
Jotta tämä tarina ei mene ihan syömiseksi, pitää juomisestakin hieman mainita. Kun maanantai-iltana olimme iltakävelyllä Arbroathissa ja saimme niskaamme sadekuuron, päätimme mennä pitelemään sadetta sisätiloihin. Löysimme kotoisen Pageant pubin, jossa jo ovella mainostettiin, ei musiikkia. Pubissa oli rentofiilis, kun pintin ääressä ihmiset rupattelivat keskenään ja ratkoivat ristisanoja. Myös meidät napattiin nopeasti mukaan juttuihin. Skotlannissa kun nyt ollaan, niin viski tuli siinä puheeksi ja pian saimme perinpohjaisen skottiviskiesitelmän baarinomistaja Colinilta. Olimme ilmeisesti niin innokkaita kuulijoita, että hän yhtäkkiä nappasi kirjahyllystä Whiskey Bible kirjan, jonka hän lahjoitti meille. Siinä on yli tuhat viskiä maisteltu ja arvioitu. Nyt meillä on muutama viikko aikaa lukea viskiraamattua, jotta osaamme pysähtyä parhaiden viskitislaamojen venelaitureissa 🙂