Kasnäsissä oli tarkoitus viettää yksi välipäivä ennen matkan jatkamista. Olimmehan jo myöhässä viikon aikataulusta tulipalon vuoksi, mutta toisin kävi.
Keskiviikko ilta oli lähes tuuleton ja rauhallinen. Tuulen ennustettiin nousevan jo yön aikana, mutta yön saimme viettää rauhallisesti. Torstai-iltapäivänä tuuli alkoi nousta noin 14 m/s ja kääntyi etelään. Olimme parinkymmenen muun veneen kanssa Kasnäsin ulkolaiturissa, koska satama oli sisäpuolelta vieraspaikoiltaan täyteen tungettu. Jokainen ulkolaiturilainen värkkäsi köysien kanssa jatkuvasti. Jokaisessa poijussa oli vähintään kaksi venettä. Mekin jaoimme purjevene Krissen kanssa poijun, jossa olimme molemmat kahdella peräköydellä kiinni. Niitä sitten kiristeltiin ja löysättiin niin, että molemmat veneet keinuivat nätisti jokaisen aallon mukaan nykimättä mistään köydestä. Samasta syystä myös keulaköydet päästimme riittävän pitkiksi, jotta keinuminen oli mahdollista. Laiturissa oli myös muutama purjevene, jotka kiristivät keulaköydet liian lyhyiksi ja illan mittaan neljästä purjeveneestä rikkoutui keula, kun ne hakkautuivat laituriin.
Kyllä huomasimme, mikä etu on vinsseistä, sillä naapuri kiristeli näppärästi köydet vinssillä, kun me käsivoimin tuulta vastaan voimistellen saimme köydet kuntoon. Nyt emme enää hämmästele, miksi Trader moottoriveneissä on vinssit peräkannella.
Illan mittaan tuuli voimistui ja se kääntyi etelään. Huoli veneistä kasvoi jokaisella. Keskustelimme laiturimme muiden veneilijöiden kanssa tavoista, miten kukanenkin pääsisi lähtemään. Veneet olivat sen verran lähekkäin yhteisissä poijuissa ja poijuköysiä oli kaksinkertainen määrä verrattuna tavalliseen. Päätimme turvallisuussyistä, että emme lähde siirtämään suurella tuulipinta-alalla olevaa Suwenaa, jotta emme aja poijuun ja ajaudu sen jälkeen muiden veneiden päälle.
Tuuli voimistui koko ajan ja meidän tuulimittari näytti puuskissa 18 m/s. Rajavartiosto hinasi vaurioituneita purjeveneitä irti laiturista. Yhdestä purjeveneestä katkesi köydet. Yksi poiju, jossa oli pari venettä kiinni, siirtyi paikaltaan. Yhdellä purjeveneellä repesi rullattuna oleva rullagenoa auki ja sen jälkeen tuuli repi purjeen rikki. Lapsia pelotti ja monet perheet siirtyivät Kasnäsin hotelliin yöksi ja jättivät veneen joko yksin tai perheen miehen valvontaan. Me päätimme pysyä Suwenan luona.
Illasta muodostui tapahtumarikas. Ensin moottori ei käynnistynyt, kun riskeistä huolimatta olimme päättäneet siirtää veneen. Sen jälkeen pilssistä löytyi vettä. Moottoritilassa vettä oli vähän, koska siellä oli toimiva automaattinen pilssipumppu. Suwena on osastoitu kahteen osastoon ja keulassa käydessämme hämmästykseksemme lattian alta kuului loisketta. Andrus avasi lattialuukun ja huomasimme, että koko keula on paria senttiä vaille lattian pintaa täynnä vettä. Silloin iski hätä. Vielä toimimattoman moottorin kanssa voi laiturissa olla ja odotella tuulen laantuvan, mutta uppoavassa veneessä ei ole kiva olla. Andrus löysi vuotokohdan, joka on ankkuriketjun läpivienti uimatasolla.
Andrus tukki sen tiskirätillä ja veden tulo lakkasi. Tyhjensimme venettä vedestä käsipelillä, mutta meidän keinoilla emme saaneet mitään näkyvää aikaiseksi. Aamuyöstä yritimme nukkua, mutta uni ei tullut silmään, kun vesi loiskui korvan juuressa. Puoli neljältä lähdimme pois Suwenasta ja menimme nukkumaan sataman saunaan.
Perjantaina saimme jälleen Volvo huollon veneeseen, jolloin selvisi, että vettä oli mäntien päällä. Moottori kuivattiin ja se lähti jälleen hyrisemään entiseen tapaan, jonka jälkeen pääsimme siirtämään Suwenan sisälaituriin. Seuraavat päivät menivät tyhjentäessä Suwenaa vedestä ja kuivatellessamme venettä.
Sekä sisä- että ulkolaiturissa olleiden veneilijöiden kanssa ihmettelimme sataman toimintaa. Satamassa sisäpuolella oli runsaasti tyhjiä paikallisille veneille varattuja paikkoja, joihin vierasveneet eivät saaneet mennä edes suojaan. Samoin kauppa- ja tankkauslaituriin olisi mahtunut useita veneitä rinnakkain, jolloin ulkolaiturin veneet oltaisi voitu siirtää parempaan suojaan. Monet eri satamissa vastaavissa olosuhteissa olleet veneilijät kertoivat, kuinka satamakapteenit ovat siirrättäneet veneitä, jotta vahingoilta vältyttäisiin. Luulisi, että satamahenkilökunnalla on paras käsitys eri tuulensuunnilla eri laitureissa vallitsevista olosuhteista; satamamaksu kyllä heille kelpasi.
Maanantaina Suwena jatkoi matkaa Nauvoon. Matka Kasnäsistä Nauvoon on n. 30 merimailin siirtymä. Nauvossa Suwena sai vieraakseen Even vanhemmat ja Aatun. Nauvossa aiomme keskittyä vain viettämään aikaa näiden parin rankan koettelemuksen jälkeen ja tarkoitus on jatkaa matkaa Nauvon jälkeen Naantaliin.
Huh
Johan nyt sattuu ja tapahtuu. Jo täällä ihmeteltiinkin kun ei ole viikoon kuulunut mitään :O
Surkeat ne on kelit täälläkin, heinähelteistä ei tietoakaan…
Sanna
lapakkaa nopeesti vesi
Eikö sitä vettä ole jo lapattu pois,
että teidettäisiin missä mennään.
täti YVI
Jälleen eri mieltä
Jaahas. Meri ei ollut samaa mieltä kaikesta kanssanne, siispä vettä korvaan vaan. Kaikkea sattuu! No onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin. Ihanaa, kun Kerttu ja Heikkikin ajelivat treffaamaan teitä sinne Nauvoon. Aikoivatkin lähteä tutkimaan Suomen maata.
Kyllä, EVE, oot mahtava, kun käyttelet merisanastoa, kuin vanha merimies ainakin. Me maakravut töllötämme että mitä, mitä, mihin meni???
Hienoja ilmoja teille toivottaa aila
Myös myrskyn aikana Kasnäsissä
Olimme myös ulkolaidalla, (lähellä sitä venäläisten 90 jalkaista jahtia) parkissa purjeveneellä ja täytyy sanoa että olipahan melkoinen myräkkä. Joidenkin tuulimittarien mukaan tuulta olisi ollut jopa 25 m/s. Meillä itsellä ei tuulimittaria ollut. Emme edes päivällä, jolloin tuuli oli vähän kevyempi, uskaltaneet yrittää siirtyä muualle, koska tuskin olisimme päässeet omin voimin pakittamalla irti laiturista. Meidän viereiseltä purjeveneeltä meni poijuhaka suoraksi ja luultavasti poijukin, jossa me molemmat olimme kiinni, pääsi hieman siirtymään. Meidän veneestä tuli tuuliviiri maston huipulta alas. (mastonhuippu oli ilmeisesti osunut heilunnassa viereiseen veneeseen). Laiturin toisella puolella pomppi 50 jalkainen purjevene siihen malliin, että hetken näytti siltä että se kiipeää laiturin päälle. He pääsivät kuitenkin lähteämään laiturista, koska olivat keula tuuleen päin.
Köydet pitivät kuitenkin meidän veneen kiinni laiturissa, vaikka alkoi jo epäillyttää knaapien ja laiturinkin kestävyys. Olimme yötä Backaksen kartanolla, koska omassa veneessä ei olisi pystynyt nukkumaan yhtään ja koirulia ei olisi todellakaan saanut mitenkään takaisin veneeseen. Toisaalta, jos köydet/knaapit olisivat pettäneet, tuskin olisi voinut enää yöllä asialle tehdä paljon mitään.
Satamaporukan toiminta oli aika onnetonta, heillä ei ollut edes tiedossa, saatikka käytössä apuvenettä, jolla olisi voitu avustaa tai hinata muita veneitä suojaan. Ihmettelin itsekin, miksei tankkauslaiturissa ja muissa sisäpuolen vapaissa paikoissa ollut veneitä. Lisäksi pari venettä oli sisäpuolella vetäneet peräköydet ristiin siten että kahden veneen väliin jäi meidän veneelle riittävä väli, jota emme voineet siten hyödyntää. Eipä tuommoisiin pikku juttuihin kannata pahemmin satamahenkilökunnan puuttua… Tosiaan, fiksut satamakapteenit olisivat voineet aloittaa veneiden siirrättämisen jo hyvissä ajoin esim. aamupäivällä, koska tiedossa oli, että keli pahenee iltaa kohti. Sen sijaan rajavartiolaitoksen toiminnalle voi nostaa hattua. Yksi heistä kävi uimalla viemässä köyden meidän veneestä toiseen poijuun, koska muuten lisäköyttä ei olisi saanut viritettyä. Tämä laimensi meidän veneen hakkaamista vieressä olevaa moottorivenettä vasten. (välissä oli ainakin kymmenkunta fenderiä).
No kokemuksesta viisastuneena Kasnäsiin ei kannata tulla tuulta pitämään ainakaan etelätuulella. Hiittinen/Rosala tai Högsåra olisivat olleet luultavasti paljon parempia vaihtoehtoja. Tosin tietysti parempi oli olla laiturissa kun avomerellä tuolla kelillä.
Kasnäs
Kasnäsin tapahtumia olemme puntaroineet useita kertoja vielä jälkikäteenkin. Satamahenkilökunnan toimimattomuuden vastapainona ulkolaidan veneilijöiden yhteistoiminta oli erinomaista ja se jäi lämmittämään mieltämme.