Vigo 17.6. – 20.6.

Sunnuntai oli juuri sellainen upea kesäinen aurinkopäivä, jolloin kaikki kynnelle kykenevät olivat lähteneet merelle. Vigon lahdella kuhisi veneitä, kuka menossa minnekin tai välttämättä ei minnekään, kunhan vaan sai viettää upean päivän merellä, niin mekin. Nautiskelimme täysillä merestä ja auringosta sekä veden hiljaisesta suhinasta kölissä, kun purjehdimme kuuden mailin matkan Barran lahdelta Vigoon.

Ría de Vigo lahdella on kuusi satamaa, joten on mistä valita. Pohjoisrannan kaupungeissa Cangas ja Moaña löytyy kummastakin oma satama. Myös rían perällä sillan jälkeen on oma satama San Adrian de Cobres. Itse Vigossa voi valita kolmesta satamasta mieleisensä elokuvan hyvät, pahat ja rumat tyyliin. Marina Punta Lagoa on lähellä lahden ylittävää siltaa. Se on kaunein, mutta kaupungista ulkona, eikä lähellä ole palveluja. Real Club Nautico de Vigo sijaitsee keskellä kaupunkia, lähellä kaikkea. Se on kuitenkin vähän meluisa ja huonossa kunnossa. Meidänkin laiturillamme oli rikkinäisiä lautoja törröttävine nauloineen. Sataman kunnostaminen on kuulemma jäänyt vähän kesken rahoitusvaikeuksien vuoksi. Meidän lyhytaikaiselle visiitille se oli kuitenkin järkevin vaihtoehto. Matkapurjehtijan palveluiltaan paras marina on Davila ja se on suosittu talvisäilytyspaikka. Se taas sijaitsee kaupallisen sataman takana ja ulos päästäkseen joutuu aina kävelemään teollisuusalueen läpi.

Vigo on aktiivinen merikaupunki ja myös purjehtijat ovat ottaneet sen omakseen. Juuri edellisellä viikolla Real Club Nauticon satama isännöi J/70-luokan EM-kilpailuja.

Meillä oli Vigossa hieman erilainen päivä edessä, kun vierailimme yhteistyökumppanimme Selmarkin Vigossa sijaitsevassa tehtaassa. Yrityksen omistaja Rafael on myös itsekin purjehtija. Lounaalla juttu luisti hyvin meriaiheisena, ja saimmekin paljon loistavia vinkkejä Galician vesiltä. Nautimme lounaan todella upeassa Monte Real Club de Yates de Bayona yacht clubilla. Puitteet olivat todella idylliset ja herkuttelimme monenlaisilla galicialaisilla merenherkuilla.

Vigolla on pitkä kalastusteollisuuden historia ja edelleenkin historiallisista kortteleista löytyvältä torilta saa parhaat tuoreet merenelävät. Galiciassa pääsee maistelemaan joka puolella niin erilaisia kaloja kuin monenmoisia äyriäisiä erilaisista simpukoista, ravuista, ostereista lähtien unohtamatta Galician suurta herkkua merirokkoa, joka on aina valmiina maisteltavaksi. Kehutuin erikoisuus on polbo á feira (pulpo) eli keitetty mustekala, jota mekin Bayonassa nautimme monien muiden merenantimien lisäksi.

Yksi Galiciasta lähtöisin oleva herkku, johon jäimme täysin koukkuun, on voitaikinaan erilaisilla täytteillä leivottu suolainen piirakka, empanada. Yleisimmin näimme tonnikala-, simpukka tai kinkkutäytteisiä piirakoita, mutta empanada voidaan täyttää täysin leipurin maun mukaan. Paikalliset kertoivatkin, että jokainen leipomo tekee omat empanadansa ja niiden piirakankannen päälle on tehty aina leipomon oma kuviointi. Empanada tarjoillaan usein ravintoloissa alkupalana tai tapaksena. Niitä voi ostaa perusruokakaupasta tai tietysti kyläleipurilta. Me ihastuimme tonnikala- ja simpukkaversioihin ja ostimmekin usein empanadat nopeaksi lounasruoaksi veneelle ja palan painikkeeksi sopi myös joka kaupan kylmähyllystä löytyvä raikas tomaattikeitto, gazpacho. Parhaaksi merkiksi me rankkasimme Alvalle Gazpachon, jota uskollisesti repussa kaupasta veneelle kannoimme lähes jokaisessa Galician satamassa.

Joka vuosi kiertäessämme eri maassa veneellä olemme aina löytäneet jonkin ihastuttavan kulinaristisen paikallisen ruokaherkun. Tänä kesänä se oli todellakin empanada. Heti ensimmäisellä ankkurilahdellamme Ría de Ares lahdella käydessämme lounaalla Redesissä, toi tarjoilija meille tapakseksi empanadat. Oli upeaa, kuinka tohkeissaan hän kertoi tästä perinneherkusta ja sanoi meille ”nauttikaa empanadasta ja valitkaa rauhassa, mitä haluatte lounaaksi tilata?”

Olemme huomanneet, että merellä on koko ajan nälkä tai ainakin ”mielivatsa” haluaa jotain. Nyt kun vielä legit ovat olleet todella lyhyitä, olemme halunneet nauttia merestä ja matkalla olosta täysillä. Olemme pyrkineet tekemään lounaasta tai matkaeväistä sellaisia, ettei aika mene kokkaukseen. No, pala empanadaa ja lasillinen gazpachoa ovat olleet kesän suosituin pikkupurtava, ja se kyllä näkyy vyötäröllä 🙂 mutta kerran sitä vaan eletään ja kesä on kerran vuodessa.