Lyhyt 14 mailin pyrähdys Raippaluodosta Vaskiluotoon sujui näpsäkästi. Saimme erinomaisen paikan kelluvan betonilaiturin suojaisemmalta puolelta erittäin läheltä laiturin alku päätä ja pääsimme kiinnittymään perä edellä laituriin. Septiä ei näkynyt missään, joten päätimme käydä septillä vasta myöhemmin, kun ensin löytäisimme sen.
Torstaiaamulla kävimme kävellen tutustumassa sataman ympäristöön. Kiersimme viereiset Moottoriveneseuran ja Merenkyntäjien satamat sekä pyörähdimme myös Vaskiluodon leirintäalueella. Täytyy sanoa, että kyllä kaikki venesatamat olivat viihtyisämpiä kuin leirintäalue.
Iltapäivällä saimme Suwenaan vieraaksemme Even vanhemmat Kertun ja Heikin sekä Suwenan miehistön jäsenen Aatun. Lähdimme hetken hengähdyksen päästä Vaasan keskustaan syömään sekä shoppaamaan safkaa. Toimme autolastillisen ruokaa, joten eiköhän niillä muutama päivä pärjätä. Jälleen kaupasta löytyi hyvä veneruoka, kun isä Heikki valitsi savuporotahnaa leivän jatkeeksi.
Palattuamme satamaan nostimme äidille ja isälle tuolit laiturille ja he jäivät Aatun kanssa pitämään Suwenalle paikkaa, kun lähdimme tyhjentämään septiä. Joko meidän septitankki oli liian tyhjä tai imutyhjennyspumppu oli rikki, sillä tankki ei tyhjentynyt pumppausyrityksistä huolimatta. Ei auttanut muuta kuin siirtyä takaisin omaan laituriin ja ottaa käyttöön satamarakennuksen vessat, jotta pärjäämme lähtöön saakka. Pääasia, että pääsimme takaisin entiselle hyvälle paikalle ja saimme vieraat takaisin veneeseen.
Perjantaina Kerttu ja Heikki lähtivät asuntomessuille ja me Aatun kanssa lähdimme kiertelemään Vaasan kauppoja. Iltapäivällä tavatessamme huomasimme, että kummallakin porukalla oli monta ostospussia mukanaan. Valitettavasti päivän tärkein ostostarve, Ruotsin merikartta, jäi edelleen hankkimatta. Emme ehtineet ennen matkaamme tilata netistä Ruotsin karttoja, joten yritimme löytää niitä pitkin matkaa satamakaupungeista, mutta huonolla menestyksellä. Vaasassa innokkaan kyselyn jälkeen saimme tietää, että Fantoy on ainoa veneliike, josta paperikarttoja voisi Vaasassa löytyä. No löytyihän niitä, mutta ei meidän kaipaamia Merenkurkun karttalehtiä, kun viimeiset vastaavat oli juuri joku ostanut. Myyjäkin tuumasi iloisesti, että pitääpäs tilata lisää. Se ei kuitenkaan meitä lohduttanut, sillä siinä meni meidän paluumatkan suunnitelma palailla kotiin Ruotsin rannikkoa veneillen. Päätimme, että emme lähde seikkailemaan vieraille vesialuille ilman paperisia karttoja, vaan palaamme takaisin kotiin Suomen rannikkoa pitkin.
Iltasella vieraamme lähtivät matkalle kohti omaa kotia ja me viihdyimme veneellä rauhallisesti lueskellen.
Lauantai-iltapäivästä jälleen otimme jalat käyttöön ja teputeltiin Wasalandian ja Tropiclandian kautta keskustaan. Yksi päivän tavoitteista oli käydä nauttimassa Fondiksessa ne parin vuoden takaiset mieleen painuneet drinksut eli Golden Dream cocktailit. Drinkkiin tulee 2 cl Gallianoa, 2 cl Cointreauta, appelsiinimehua ja kermaa. Ne sheikataan ja juoma tarjotaan martinilasista. Drinkki oli yhtä hyvää kuin edellisellä kerralla, joten joimme niitä parit.
Saimme illalla iloksemme vierailulle Hannan ja Tomin. Vietimme iltaa yläkannella rupatellen ja nautiskellen pojat olutta ja tytöt punkkua. Myöhemmin illalla grillasimme possupihvit. Vieraamme viihtyivät ja ilta oli erittäin mukava.
Illan aikana naapuriksemme saapui kotisataman veneitä. Oikealle puolellemme kiinnittyi Pisara II OPS:n kommodori Sauli Huikuri perheineen ja vinosti vastapäätä saapui purjevene Tahiti kapteeninaan Pertti. Pertiltä saimme hyviä neuvoja Vaasan saaristosta. Hän suositteli Djupkastet saarta, joka on myös Vasa Segelföreningenin mökkisaari. Samoin hän kehui yhdeksi kauniimmista saarista Mickelsörarna saarta Vaasan saariston pohjoisosassa.
Sunnuntai oli viikon lämpimin päivä ja iltapäivästä pääsin vihdoinkin toteuttamaan talvihaaveeni, maata reporankana meidän omassa veneessä flaikkarilla bikinit päällä. Olin auringossa vain reilu pari tuntia. Aluksi oli ihanan lämmintä ja sitten alkoi tuulla. Andrus meni jo aiemmin sisälle lueskelemaan ja minä tyttö otin aurinkoa! Kun tulin alas, olin niin palanut, että piti kaivaa kiireesti aloe vera esille. Poltin kasvot ja erityisesti silmäluomet, tietysti rintakehän kuten aina. Uutta oli se, että maha kaikesta rasvasta huolimatta paloi mahtavasti. Sitä en ole ikinä ennen polttanutkaan. Ilta ja seuraava yö meni rasvatessa. Illasta tuuli jatkoi nousemista ja oli aika vetää pressu flaikkarin päälle. Kovantuulenvaroitus oli annettu ja aikomuksemme siirtyä joko Djupkastettiin tai jopa Mikkelin saarille jäi haaveeksi.
Maanantaista tuli loman todellinen sadepäivä! Vettä tuli kuin aisaa. Tuuli oli kova noin 14 m/s. Meidän onneksi laituripaikkamme oli suhteellisen suojainen, mutta siitä huolimatta vene keikkui koko ajan ja vettä tuli ja tuli.
Seurasimme säännöllisesti säätiedotusta ja se näytti, että seuraavana päivänä voisi jo hiukan tuuli lientyä. Ennuste lupaili 8 – 12 m/s tiistaille.
Jäimme vielä sään vuoksi tiistaipäiväksi vangiksi Vaasaan. Jälleen hipsuttelimme satamatoimistoon maksamaan yhden päivän venemaksun lisää. Hetken aikaa harkitsimme matkan jatkamista, mutta keli pysyi samanlaisena. Tuuli oli 12 m/s. Seuranaapurimme OM:stä Pertti Tahitilla päätti lähteä kohti Mickelsörarnaa. Tunnin päästä Tahiti palasi takaisin entiselle paikalleen. Olimme tyytyväisiä, että olimme tehneet oikean päätöksen jäädä. Onhan Pertti sentään purjehtinut vuosia, kun meillä on vasta eka kesä menossa.
Tuulen luvattiin laskevan iltaan mennessä. Laitoimme Suwenan illalla lähtökuntoon, jotta heti aamun valjettua olemme valmiita lähtöön. Viikko Vaasassa oli jo liikaa näin lyhyen lomamatkan aikana ja palo päästä eteenpäin oli jo kova.