Helsinki viikkomme alkoi pieneltä Villingin saarelta. Se oli kuin suomalainen unelma, saada koti keskeltä kaupunkia järven rannalta. Meidän uiva kotimme ankkuroitiin Villingin saaren pohjoispuolelle Kylänlahdelle meren äärelle ja keskelle Helsinkiä. Matkaa Kauppatorille oli vain reilu neljä merimailia eli maakrapujen mittayksikössä 8 kilometriä.
Villingin saarella on näkövammaisten lomakoti Villinki, joka toki palvelee muitakin kuin näkövammaisia. Lomakoti sijaitsee keskellä Villingin kapeaa kannasta siten, että pohjoispuolella on Kylänlahti ja eteläpuolella Kristallilahti. Sieltä löytyvät normaalit matkailuyrityksen palvelut.
Lomakodilla on Kristallilahden puolella vierasvenelaituri parilla poijupaikalla, jotka sijaitsevat noin 5 metriä laiturista. Kristallilahti on matala ja kapeikon takana, joten sinne ei isolla veneellä pääse. Muutenkin Kristallilahden puoleisella laiturilla oli kaikkea muuta kuin houkutteleva tervemenoa kyltti, joten ei ihme, ettei siellä paljon veneilijöitä näy. Se on kyllä harmi, sillä ravintola saisi varmasti paljon ruoka- ja juoma-asiakkaita, jos homma ois kunnossa. No kukin taaplaa tavallaan.
Me jollailimme saareen käydäksemme sekä lomakoti Villingissä että eteläisellä rannalla olevalla Myrskykalliolla. Patikoimme saaren halki polkuja pitkin. Ympärillä oli metsää ja siellä täällä mökkejä, huviloita ja jopa kartanorakennuksia. Myrskykalliolta on uskomattomat näkymät merelle. Auringon kilo heijasti veden täydellisen sinisenä. Ilma oli kuuma ja kostea. Katselimme ylhäältä kalliolta kauas horisonttiin. Kuten Andrus sanoi, että tuntuu kuin olisimme helteisellä Välimerellä.
Villingistä tarkoituksemme oli siirtyä Katajanokalle. Päästyämme sataman suulle, näytti satama aika ankealta. Vähän matkan päästä Andrus bongasi eri maiden lippuja salossa sekä purjeveneiden mastoja, joten lähdimme tutkailemaan, mistä satamasta on kyse. Päädyimme Helsingin Moottorivenekerhon satamaan, jonne kiinnityimme loppu Hesan matkan ajaksemme.
Sataman toiminta oli erinomaista. Ystävällinen ja asiantunteva palvelu tuntui tosi lämmittävältä. Satamatoimistoon kirjattiin jokaisesta veneestä mm. pituus ja leveys, jonka perusteella veneelle osoitettiin paikka. Varattupaikka säilyi, vaikka olisi käynyt välillä satamasta pois. He seurasivat näppärällä nuppineulakarttataululla jokaisen paikan varaustilannetta. HMVK:n satama on vartioitu. Siellä oli turvallista pitää venettä ihan kaupungin sydämessä. Toki sieltä löytyivät kaikki peruspalvelut ja niidenkin osalta homma toimi. Olimme kerta kaikkiaan tyytyväisiä löytämäämme satamaan. Se oli yksi parhaista satamista, jossa olemme olleet. Lisäksi Tervasaaresta oli lyhyt matka kävellä Liisankatua ylös kaikkiin Hesan keskustan rientoihin.
Helsinkipäiviemme ajan harrastimme innokkaasti shoppailua, nautimme hyvästä ruoasta ja rentouttavasta elämästä helteisillä kesäterasseilla. Sushi ravintoloiden testaus jatkui. Me olemme suuria japanilaisen ruoan ystäviä ja maailmalla jalkamme johtavat meidät aina japanilaiseen. Siispä Helsingin nigirien ja makien maisteluun käytimme hartaudella aikaa. Helsingin parhaan japanilaisen ravintolan tittelin sai Yume. Olemme syöneet siellä aiemminkin. Nyt testasimme neljä japanilaista ja hotelli Kämpin ravintola Yume säilyi kirkkaana ykkösenä. Ne, mitkä kruunasivat Yumen meidän mielestä, olivat ne käsittämättömän onnistuneen herkulliset Californian makit.
Uusia merellisiä asioita löysimme Helsingistä, sillä huomasimme, että Kauppatorin rantaan pääsee pienellä veneellä suoraan.
Samoin Itiksen lähelle pääsee veneellä. Ei vaan ole koskaan tullut mieleen, kun aina Itäkeskukseen on tullut mentyä autolla. Muutenkin Helsingin ympäristöstä löytyi paljon veneretkeilyyn sopivia paikkoja, vaikka aiempien satamien hesalaiset ovat olleet sitä mieltä, ettei siellä ole kuin pari vakio hyvää juttua kuten Suomenlinna ja Pihlajasaari. Me jätimme Suomenlinnan tulevia venereissuja varten, jotta linnoja jäisi koluttavaksi toisinakin kesinä. Sunnuntaina käänsimme Suwenan keulan kohti länttä ja viime kesältä tutuksi tullutta Hankoa.
laivasto huomio
Terve, Eve ja Andrus
Ihanaa, kun on lämmintä. Onko myrskyt mylvineet? Toivottavasti ei. Nyt kyllä lupasi kovia tuulia ainakin tänne Oulun suuntaan. Anteeksi kun en ole kommentoinut vielä mitään, mutta nuo tuettujen lomien järjestelytouhut työllistivät kovasti. Olin lomavastaavana viime viikolla Vuokatissa. 25-30 lämpöä. Nukkuminen oli sitä sun tätä ja päivät nuokuttiin rannassa koivujen varjossa. Polvet pöhössä siinä tollotin kuin vackliini p—-lla. Ja vapaaehtoistyötä kaikki. Eihän siinä ollut kuin olemisen vaikeus.
Kaikki sujui onneksi hyvin ja lomalaiset olivat tyytyväisiä. Onko Kerttu ja Heikki treffanneet satamissa? Oli vähän puhetta keväällä! Onnistuneita merimaileja teille ja rentouttavaa lomaa t. aila
Laivasto kuulolla
Hienoa, että sulla hommaa on piisannut niissä hyväntekeväisyys jutuissa. Kerttu ja Heikki pyörähtivät kesäkuussa treffaamassa meitä Savonlinnassa ja ehkäpäs he vielä tulevat Turkuunkin. Pidä lippua korkealla Oulu – Taivalkoski akselilla.
Meillä tänä kesänä näyttää siltä, että ainoaksi vieraslipuksemme jää Venäjän lippu, mutta jääpähän tavoitetta tulevaan.
Hiio-hoi!
Hei Eve ja Andrus!
Mukava lukea näitä teidän kertomuksia ja katsella videoita! Matkanne tuntuu todella onnistuneelta. Nyt onkin säät olleet sellaisia, että veden äärellä on ollut mukava olla. Vedestä käsin näyttääkin saavan uuden näkökulman eri paikkoihin (esim Helsinki).
Mukavaa matkanjatkoa teille. Toivottavasti säät suosii edelleen. Otetaan yhteyksiä kunhan saavutte koti-Ouluun!
t. Matti ja Sirpa
Hoi-hoi!
Jep. Loma on kulunut kuin siivillä. Tuntuu kuin Saimaan matkasta ois kulunut aikaa enemmän kuin muutamia viikkoja, niin paljon tapahtuu koko ajan.
Me odotetaan innolla teidän tapaamista ja juttua tulee varmasti piisaamaan.