Tuulta ei ollut edelleenkään, kun purjehdimme Gijonista Viveiroon. Muutama muukin vene matkasi länteen samaan aikaan. Aina silloin tällöin joku veneistä yritti nostaa purjeet, mutta pian jokainen palasi peltigenoan huomaan. 82 merimailin kuluttua saavuimme Viveiroon.
Käännyttyämme etelään ja saavuttuamme rialle tykästyimme kovasti maisemiin. Rian sekä itä- että länsirannalla oli lukuisia ankkuripaikkoja. Lisäksi oli vielä yksi ankkurilahti aivan Viveiron kaupungin rannan edustalla. Selvästi olimme saapuneet Galician maailman kuuluisille rioille, joita kaikissa purjehdusoppaissa suositellaan. Se, mitä näimme, ei tuottanut pettymystä lainkaan. Hetken aikaa jopa ajattelimme, että laskemme koukun. Kesäpurjehduksemme aika oli jo kortilla, joten päätimme kuitenkin mennä marinaan.
Ajettuamme sisälle satamaan tuli marinera meitä vastaan heiluttaen kättään ja osoittaen hänen käsi-VHF:ää. Pian meillä oli jo laituripaikka ja vene kiinnitettynä. Kuitenkin jälkimmäiseen vierähti tovi, sillä monet ystävälliset espanjalaiset purjehtijat halusivat tulla juttelemaan kaukaisten vierailijoiden kanssa. Jaoimme kokemuksiamme purjehtimisesta Espanjaan, ja samaan aikaan yritimme varmistaa, että vene on hyvin kiinnitettynä. Pian olimme kuitenkin valmiina ja vielä rekisteröidyttyämme satamaan lähdimme kaupungille. Ohitimme ison supermarketin aivan sataman vieressä, ja jatkoimme matkaa kohti vanhaa kaupunkia ja herkullista galicialaista päivällistä. Vanha kaupunki oli mahtava.
Seuraavana aamuna emme uskoneet silmiämme, sillä naapuriksemme oli yön aikana saapunut toinen suomalaisvene. S/Y My Joy oli ylittänyt Biskajan suoraan Bretagnesta. Keskellä Biskajanlahtea oli kuulemma ollut kovempaa keliä, joten hekin olivat kääntyneet aiemmin etelään lyhentääkseen matkaa A Coruñaan. Just nyt he tarvitsivat hyvin ansaitun levon, 🙂 mutta myöhemmin juttelimme lisää purjehduksesta.
Viveiron halki virtaa Landro-joki, joka jatkuu mutkitellen siltojen jälkeen kohti vuoristoa. Kuulimme, että jokivarressa on kiva ja hyvin hoidettu kävelypolku ja niinpä heitimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme baanalle. Aluksi joki kulki alangolla, joka jää tulvaveden alle korkeimmilla ylävesillä. Sen jälkeen astuimme kauniiseen jokimaisemaan. 12 kilsan kävelylenkki oli ehdottomasti vaivan arvoinen.
Pitkin päivää pyssyt paukkuivat kaupungilla kaikuen ympäri vuoria ja ihmettelimme kovasti, mistä tässä on kyse? Aina noin muutaman tunnin välein kuulimme useita kovia pamauksia, jotka liittyivät festivaalikauden tapahtumaan. Se, että mikä festari, jäi meille epäselväksi. Musiikkiesityksiä oli kaupungin keskustassa joka ilta. Ihmiset tanssivat bändien soitellessa lavalla samalla, kun toiset seurailivat vierestä nauttien illasta viinilasillisen kera. Kaiken kaikkiaan Viveirossa oli tosi rento meininki.
Neljän Viveiron päivän jälkeen oli aika lähteä kesän viimeiselle legille kohti Sadaa, Suwenan tulevaa talvikotia.