Viimeinen pysähdyspaikkamme Orkneyn saarilla oli Westray, jonne oli 18 mailin matka pohjoiseen Rousaylta.
Heti lauantai-illalla kiinnitettyämme Suwenan Pierowallin marinan laituriin saapui ystävällinen satamakapteeni juttelemaan kanssamme. Varsinaista satamakonttoria heillä ei Pierowallin marinassa ole, vaan hän käy pyörähtämässä autolla aika ajoin satamassa. Hän osoitti meille, mistä mitäkin Westrayn saarelta löytyy. Aivan sataman vieressä on Westrayn leipomo, jonne hän suositteli meidän menevän aamuvarhain, sillä jo kahdeksan jälkeen loput leivät toimitetaan kauppoihin myytäväksi. Myös Westrayn kuuluisia rapuja sai ihan satamassa sijaitsevasta ravustamosta arkipäivisin.
Meidän alkuperäinen suunnitelma oli käydä lentämässä maailman lyhyin kahden minuutin reittilento Westray ja Papa Westray saarten välillä. Valitettavasti matkamme osui viikonlopulle, jolloin Westraylla järjestettiin suuret häät, joten 8-paikkainen Islander BN-2 lentokone oli täynnä matkustajia. Satamamestari suositteli, että paras tapa kuulemma käydä kokeilemassa lentoa, olisi ensin mennä aamulautalla Papa Westray saarelle. Siellä ehtisi samoilla muutaman tunnin ajan ympäri saarta ja mennä kohti pohjoista, jossa lentokenttä sijaitsee. Sitten loppuiltapäivästä voi lentää takaisin Westraylle.
Meitä maailman lyhin lento kiinnosti kuitenkin niin paljon, että lähdimme iltapäiväkävelylle. Satamasta oli noin viiden kilometrin matka lentokentälle. Kun saavuimme sinne noin puoli tuntia ennen lentoa, oli kenttä aivan autio. Vain pari autoa oli parkkipaikalla odottamassa paluumatkustajia.
Loganairin lento LOG377 lähtee Papa Westrayn lentokentältä (PPW) kello 15:51 ja aikataulunmukainen saapumisaika Westraylle (WRY) on 15:53. Tämä kahden minuutin lento lennetään Britten-Normansin BN-2 Islander lentokoneella. Koneessa on kahdeksan paikkaa matkustajille ja kaksi lentäjille. Yleensä lyhyillä lennoilla koneessa on vain yksi lentäjä. Tällöin yksi onnellinen (yhdeksäs) matkustaja saa istua lentäjän vieressä. Näiden kahden lentokentän välinen etäisyys on vain 2,5 kilometriä, joka on muuten yksi kilometri vähemmän kuin Lontoon Heathrow lentokentän kiitotien pituus.
Lento ei itseasiassa lennä edestakaisin Westrayn ja Papa Westrayn välillä. Lentokone lähtee Kirkwallista (KOI) Orkneyn pääsaarelta. Se lentää Papa Westraylle, josta lento jatkaa Westraylle ja sieltä lopuksi kone palaa Kirkwalliin. On jopa mahdollista ostaa kiertomatka Kirkwallista Kirkwalliin, jolloin saa todistuksen osallistumisesta maailman lyhimmälle reittilennolle.
Pian kolmen hengen lentokenttähenkilöstö saapui paikalle ja pikku hiljaa myös matkustajia tuli autoillaan odottamaan lentoa. Koko henkilöstö puki paloturvalliset vaatteet päälle ja kukin heistä suoritti omat tehtävänsä. Yksi heistä oli sairaanhoitaja, joka kävi tarkistamassa autolla kiitoradan. Hän myös piti turva-auton käynnissä koko laskeutumisen ja nousun ajan. Toinen henkilö hoiti lentokentän radioasemaa ja monitoroi liikennettä. Andrus kysäisi heidän taajuuden, jotta voisi kuunnella mukaansa ottamallaan skannerilla lentokoneliikennettä. Hän kyllä sai taajuuden, mutta samalla hänelle kommentoitiin, ettei sieltä kyllä mitään puhetta kuulu. Jos kaikki on hyvin, lentäjä ei kuulemma puhu yhtään mitään. Se tuntui kummalliselta, sillä pienellekin kentälle laskeutuessa normaalisti pitää ilmoittaa laskeutumisesta ja noususta. Kolmas henkilö tarkisti lentoliput ja hoiti erillistä matkatavarakärryä.
Sää oli erittäin hyvä ja kirkas, niinpä Andrus seurasi silmä kovana, kun Islander saapui Papa Westraylle Orkneyn pääsaarelta. Hetken päästä kone nousi takaisin ilmaan. Aikataulun mukainen kahden minuutin lento kesti tänään vain vajaan kaksi minuuttia ja pian kone oli laskeutunut Westrayn kiitoradalle. Lentokone rullasi pienen asemarakennuksen ohitse ja vain hetkessä koneen saapuvat ja lähtevät matkustajat olivat vaihtaneet paikkaa. Kone oli niin täynnä, että yksi matkustaja matkusti lentäjän viereisellä penkillä takaisin Orkneyn pääsaarelle – wau.
Lento Papa Westraylta Westraylle oli niin lyhyt, ettei siinä paljon ehtinyt muuta kuin hölmistymään, että ”jokos se tuli?”
Saimme kyydin takaisin kylälle yhdeltä lentokenttähenkilökunnasta. Hän kertoikin, että saaristolaiseen tyyliin he useat tekevät useita pienempiä työtehtäviä, kuten esimerkiksi hän toimi sekä palokunnassa, aamuisin leipomossa, pari kertaa päivässä lentokentällä että lisäksi hänellä on oma maatila. Tämä aktiivisuus ja ahkeruus näkyy kyllä saaristolaisten asenteessa, sillä he ovat todella puuhakkaita ihmisiä.
Maanantaiaamulla halusimme käydä ostamassa Westrayn rapuja mukaamme, mutta ravut olivat vasta uunissa paistumassa ja valmistuisivat vasta puolilta päivin. Halusimme ehtiä Fair Islelle hyvissä ajoin ennen iltaa. Muistelimme Rousay saarella nauttimaamme herkullista rapuateriaa, joten tällä kertaa ne jäivät meidän ainoiksi Westrayn ravuiksemme ja niin oli aika jälleen irrottaa Suwenan köydet.