Xufre osa 1, 1.7. – 3.7.

Saimme veneilykautemme viimeiselle purjehdukselle upean aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän. Matkaa oli vain noin neljä mailia, kun ylitimme Ría de Arousan lahden Caramiñalista Illa de Arousan saarelle. Emme kuitenkaan malttaneet purjehtia suoraan Xufreen näin kauden viimeisenä purjehduksena. Nautimme mukavasta joka iltapäiväisestä Nortadasta, jonka siivin purjehdimme ihan vain nauttiaksemme muutaman extra mailin mukavassa sivumyötäisessä ennen kuin maltoimme kääntyä todella Xufreen ja lopulta kääriä purjeet kasaan tältä kaudelta. Aina tuntuu, että veneilykesä on ihan liian lyhyt. Varsinkin kun heinäkuu oli vasta aluillaan, ja mieli olisi tehnyt jäädä veneelle. Sen vuoksi hyvin haikein mielin kiinnitimme Suwenan Xufren odotuslaiturissa olevan venelautan viimeiseksi. Odottihan meitä seuraavana aamuna sovittu Suwenan nosto.

Andrus löysi Xufren venetelakan Cruising Associationin keskustelupalstalta, jossa tätä telakkaa monet suosittelivat lämpimästi. Telakan omistaja Nito on myös itse taustaltaan pitkän matkan purjehtija, joten hän osaa todella hyvin auttaa purjehtijoita kaikessa matkapurjehdukseen liittyvissä yksityiskohdissa.

Suwenan nosto tapahtui kuin tanssi tai pitäisi varmasti sanoa kuin loikkaus, sillä 180 tonnin nosturi nostaa hurautti 20-tonnisen Suwenan maihin ilman mitään ylimääräisiä nitinöitä tai kitinöitä, joita olemme yleensä pienten nostureiden noston aikana kuulleet. Suwenan pohja painepesurilla pestiin tehokkaasti ja pian Suwena oli jo pukkien päällä odottamassa talvea.

Xufren telakan pääasialliset asiakkaat ovat lukuisat Ría de Arousan kalastusarmadan alukset. Arousa on keskimmäinen ja suurin viidestä Galician Rías Baixas suistoon kuuluvista lahdista. Ja kuten arvata saattaa, niin täällä on tuhansia simpukkaviljelmiä ja niitä hoitavia kalastusaluksia. Näin ollen Nito poikansa Alexin kanssa on fiksusti kehittänyt Xufren palvelut keskittyen kalastusalusten huoltoon vuoden ympäri sekä toki myös huviveneiden säilytykseen.

Telakka-alue on turvallinen, erikseen aidoitettu alue, jonne me vuosipaikan hankkineet veneilijät saimme oman avaimen. Se onkin tarpeen nyt, kun Suwena on maissa. Kun telakan työntekijät lähtevät kotiin ja telakka-alue lukitaan, voi iltaisin vapaasti kävellä 800 metrin päässä sijaitseviin kyläkeskustan ravintoloihin. Lisäksi Xufresta löytyy konttiin rakennetut pienet sosiaaliset tilat, jotka kyllä täyttivät tehtävänsä, vaikka eivät sisustuskilpailua voittaisikaan.

Arkipäivisin telakalla kävi todella kuhina koko ajan, kun kalastusaluksia huollettiin. Xufre on todella telakka eikä huvivenesatama, mutta veneen säilyttämiseen se on sopiva paikka. Kuten Nito kertoi, heillä on eräs useita vuosia talvisäilytyksessä ollut vene, jonka he hoitavat huoltoineen päivineen valmiiksi niin, että omistaja vain ilmoittaa saapumis- ja lähtöpäivänsä. Kun taksi saapuu pihaan, vene lasketaan vesille. Vastaavasti lähtiessä omistajien ainoa tehtävä on nostaa matkatavarat pois veneestä ja telakka hoitaa veneen noston ja valmistelun talvisäilytykseen.

Meillä on kuitenkin tapana olla itse enemmän mukana nostossa. Olimme valmistelleet veneen talvikuntoon Caramiñalissa niin pitkälle kuin mahdollista, jotta yksi päivä maissa riittää Suwenan talviunen aloittamiselle.

Kun Suwena on maissa, asustelemme noin neljän metrin korkeudella maanpinnasta. Ensimmäisellä kerralla se tuntui luonnottomalta, kun vene ei yhtäkkiä liikkunutkaan veden liikettä myötäillen. Maissa asuessamme tukevat tikkaat ovat aina tarpeen, jotta pääsemme kiipeämään kannelle. Matkatavaroiden kanssa tikkailla kiipeily ei oikein ole lystiä, mutta Suwenan lukuisista köysistä saa aina näppärän avun, kun köyden avulla minä lasken ja Andrus vastaanottaa lalukun ja avaa solmun vapauttaakseen köyden seuraavaa laukkuheijausta varten. Tiistaiaamulla laukkurumban jälkeen oli aika sulkea Suwenan verhot, jotta aurinko ei talven aikana paahda salongissa ja pentterissä tiikkiä keltaiseksi.

Vielä viimeiset tarkistukset, että kaikki tarpeelliset sulakkeet ovat poissa päältä, kuten myös kaikki luukut ja räppänät ovat tiiviisti kiinni, ja asetimme kosteudenpoistajan hurisemaan pentterin lavuaariin. Jätämme vain lavuaarin läpiviennin auki, jotta kosteudenpoistajan poistoputkea pitkin pääsee kondensiovesi valumaan pois. Ei ole väliä, onko Suwena talven vedessä vai maissa, niin uusi kausi alkaa aina siten, että astumme täysin kuivaan, ihanasti vain tiikille tuoksuvaan veneeseen.

Vain enää avaimen kääntö lukossa ja viimeiset taputtelut Suwenan köliin ja tietysti jutustelu: ”Olehan tyttö kiltisti ja odota meitä. Kohta se ensi kevät saapuu.”

Xufresta lähin juna-asema on Vilagarciassa, jonne Alex ystävällisesti kävi meidät autollaan heittämässä. Pitkä kotimatka alkoi ensin junalla Vigoon, jossa vaihdoimme nopeammille siiville.