Sunnuntaina Caramiñalin laiturissa vielä siistimme Suwenan valmiiksi merelle ja kesämatkaan. O hoi, täältä tullaan upeat ankkurilahdet ja uudet satamat!
Köydet irti ja niin se Nauticat 441 Suwenan yhdeksäs venekausi alkoi. Nostimme heti purjeet. Meillähän ei ollut kiirettä Arousan lahden toiselle puolelle Arousan saarelle, sillä matkaa on vain vajaa 4 mailia. Arska kilotti nätisti merenpintaan ja kevyessä tuulessa sunnuntaipurjehdimme ihan omaksi iloksemme. Vendailimme, jiippailimme ja otimme Suwenasta tuntumaa, että saamme talven pölyt tuuletettua pois omista aivoista. Kuten kerran yksi ystävämme, jolle purjehdus on vielä tuntematon harrastus, seurasi meitä Marine Trafic:sta ja ihmetteli, että “oliko teillä jokin hätä, kun siksakkia merellä teitte?” Nyt hän olisi nähnyt makeat siksak-kuviot ennen kuin maltoimme ihan Xufren edustalla kääriä purjeet pois ja kiinnittyä venelauttaan.
Palasimme takaisin Suwenan talvisäilytystelakalle, sillä meillä oli vielä sovittuja huoltoja vähän kesken. Xufren aika meni venettä huoltaessa niin viime kesänä kuin nytkin, että päätimme tehdä vähän saaritutkimusta ennen matkan jatkamista.
Mukavaa on se, että Xufren telakalla on auto, jota heidän asiakkaat saavat lainata. Hurruuttelimme ensin Arousan saaren etelä rannalle.
Saaren eteläpäässä on kerrassaan upea Carreirón luonnonsuojelualue, josta löysimme metsän kätköstä ulos puikahtaessamme aina uuden hiekkarannan. Niitä olikin jopa kymmenkunta. Oli kuin olisi kävellyt Suomessa mäntykankaalla, mutta hiekkarantoja oli runsaammin 🙂 Täällä voi palvoa rauhassa aurinkoa, vaikka oman rannan yksinäisyydessä. Kun vielä valitsee rannan fiksusti, niin on suojassa päivittäiseltä pohjoistuulelta, Nortadalta – mikä mahtava paratiisi?
Iltapäiväaurinkoa riitti, joten ajoimme myös Arousan pohjoisrannalle katsomaan 1852 rakennettua Punta Cabalon majakkaa eli Faro de Punta Cabalo. Jylhästi kalliolta taivasta kurkottava majakka toimii nykyään ravintolana. Mekin kävimme virvokkeet nauttimassa majakkaravintolassa, jonka jälkeen paistattelimme hetken päivää kivillä ja patikoimme rannalla. Tämä olisi varmasti upea paikka katsella auringonlaskua ja nauttia sundownerit. Me halusimme vielä pyörähtää viimeisten retkiprovianttien ostolla ennen kuin lupasimme palauttaa auton.
Kun tiistaina olimme irrottamassa köysiä Xufressa, kiiruhti telakan omistaja Nito juoksujalkaa auttamaan köysien irrottamisessa. Hän toivotti sydämellisesti meille hyviä tuulia kesämatkallemme ja antoi matkaevääksi hänen lemppari galicialaista viiniä, joka oli juuri tällä Rias Baixas alueella valmistettua Albariño valkoviiniä. Viimeisen köyden irrottua ja reilun huiskuttamisen jälkeen olimme viimeinkin matkalla, kulussa jälleen.
