Vaikka Mariestad, Läckön linna ja Lidköping kovasti kiinnostivatkin, päätimme jättää ne väliin. Olimme liikkuneet niin ahkerasti lähes joka päivä, että päätimme ansaita hieman pidemmän pysähdyksen Göteborgissa. Perjantain legiksemme halki Vänernin tuli 70 merimailin matka Sjötorpista Vänersborgiin. Perkins kehräsi halki Ruotsin suurimman järven, sillä tuuli oli joko vastaista tai sitä ei ollut lainkaan. Sää muutenkin pysyi yhtä epävakaisena kuin koko kesäkuun. Välillä aurinko paistoi ja välillä ripsasi sadekuuron.
Seurailimme innokkaasti VHF radion kanavaa 9, kun lähestyimme Trollhätte kanavaa pohjoisesta. Tällä kanavalla sekä laivat että veneet keskustelevat siltavahtien ja sulkumestareiden kanssa. Perjantai-iltana liikenne oli vain ruotsinkielistä, joten korvatarkkana kuuntelimme paikallismurteella tehtyjä ilmoituksia. Kun omalla vuorollamme ilmoitimme Dalbon siltavahdille, että lähestymme pohjoisesta noin mailin päässä ja tarvitsemme sillan avauksen korkeutemme vuoksi, niin homma hoitui erinomaisesti englannilla. Samalla pyysimme heitä aukaisemaan myös viereisen rautatiesillan.
VHF radio oli muutenkin hyödyllinen Trollhätten kanavassa. Sitä käytettiin ahkerasti, sillä laivat ja myös veneet ilmoittivat hyvissä ajoin, että he ovat lähestymässä sulkua tai avattavaa siltaa. Niinpä liikenne sujui jouhevasti.
Ajaessamme Vänersborgin vierasvenesatamaan, oli siellä jo viisi muuta venettä kylkikiinnityksessä, joten ei muuta kuin jonoon vaan. Aamulla tulikin sitten reipas aamuherätys koko sataman veneille, kun kaksi aktiivista satamaheijaria systemaattisesti herättivät kaikki maksamaan satamamaksuja. Näin innokkaita rahastajia ei ole nähty sitten Hangon itäsataman.
Sunnuntaina meillä olikin edessä vielä yksi kanava sulkuineen. Trollhätte kanavan 6 laivasulkua mietitytti etukäteen. Sulut ovat 6 – 8 metriä korkeudeltaan ja niissä köysiä siirretään 2 – 3 kertaa kiinteistä seinätapeista alempaan. Onneksi ensimmäinen sulku oli vasta 6-metrinen, joten hommaan pääsi jujulle ihan mukavasti.
Jo etukäteen pohdimme, että yksi sulkuköysi keskiknaapissa voisi riittää, kuten toimimme edellisen Suwenan kanssa Saimaan kanavan suluissa. Ja se toimikin erinomaisesti. Andrus ajoi veneen sulkuun ja minä pyöräytin köyden ensimmäisen seinässä olevan kiinnikkeen ympäri. Kun vesi alkoi laskea ja pari metriä alempana odotti seuraava tappi, siirsin knaapin puoleisesta päästä köyden uuden tapin taakse. Samalla kun minä pidin köyden tiukalla alemmassa tapissa, kävi Andrus vetämässä vapaan köyden pään pois ylemmän tapin ympäriltä. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi, sillä osa tapeista oli niin röpelöisiä, että köysi jäi helposti jumiin. Toiset taas olivat siloisia ja pyöreitä, jolloin köysi luisti kevyesti pois tapin takaa.
Veneiden kannattaa kiinnittyä Trollhätte kanavassa aina itäreunalle, jos mahdollista. Se on sileä ja suora seinämä, johon on upotettu kiinnitystappeja. Kanavan länsiseinä on rosoinen kallioseinä, niinpä siihen on kiinnitystappeja varten valettu ulkonevia betonipilareita. Veneen pituudesta riippuen betonipilarit joko osuvat kohdalle tai sitten eivät 🙂
Trollhätte kanavassa on ensin kaksi sulkua, joiden jälkeen Trollhättanissa tulee 3-osainen sulku ja vielä Lilla Edetissä viimeisenä yksi sulku. Pysähdyimme pohjoisesta tullessamme toisen sulun yläjuoksulle ja kiinnitimme Suwenan sulun odotuslaituriin, sillä Trollhättanin pienen pieni vierasvenesatama oli jo täynnä. Aurinko tuli sopivasti ulos ja lämmitti meidän iltapäiväjaloitteluamme. Trollhättanissa nimittäin pääsee ihailemaan Trollhätte kanavan alkuperäisiä jo käytöstä poistettuja sulkuja. Se olikin todella kiva kävelyretki, sillä vanhojen sulkujen ympärillä on nykyään mukava puisto. Nautimme myös herkullisen skagenröra leivän eli perinteisen katkaravuilla ääriään myöten täytetyn voileivän. Ja taas jaksoimme jatkaa sulutusta kohti Göteborgia.
Ensimmäinen Trollhätten sulku on tehty jo 1794 – 1800. Kun nämä sulut kävivät pieniksi, rakennettiin jopa kaksi vierekkäistä sulkua edellisten viereen vuonna 1844, jotta höyrylaivat pääsevät samaan aikaan kulkemaan kahteen suuntaan. Kuulemma 1800-luvulla sulut olivat niin ahkerassa käytössä, että niissä oli usein ruuhkaa. Parhaimmillaan vuonna 1850 jonotti 120 laivaa sulkuihin. Siinä mahtoi ehtiä keitellä useammatkin sapuskat ennen kuin oma vuoro tuli.
Palataanpas jälleen nykyaikaan. Kaikki muu menikin kuin Trollhätte kanavan ohjeessa ohjattiin, paitsi kanavamaksu maksetaan nykyään Trollhättan kaupungin kohdalla olevan 3-osaisen sulun yläpäässä. Sulkutyttö tuli keräämään kanavamaksut sulkuun ajaneilta veneiltä. He olivat muuten siirtyneet tänä vuonna vain korttihommiin, joten Andrusin ei auttanut kuin laittaa 860 aitoa Ruotsin kruunua takaisin lompakkoon ja kaivaa Visa esiin, sillä aikaa kun minä pitelin Suwenaa ”köyden varassa”.
Viimeisestä sulusta Lilla Edetissä ulos ajettuamme jäimme odottamaan sillan avautumista kuuden muun huviveneen kanssa. Silta avautui, mutta punainen valo paloi edelleen. Siitä huolimatta kaksi paikallista venettä porhalsivat vaan sillan ali punaisesta valosta välittämättä. Yhtäkkiä alkoi kova härdelli, sillä mutkan takaa ilmestyi rahtilaiva, joka lähestyi samaa siltaa toiselta puolelta. Kaikki veneet alkoivat samaan aikaan pyrkiä taaksepäin kohti sulun odotuslaituria ja pois 80-metrisen rahtilaivan alta.
Trollhätte kanava on 44 merimailia pitkä ja ajettuamme ulos viimeisestä kuudennesta sulusta oli edessä enää reilu 30 merimailin jokiajelu kohti Göteborgia. Olimme laskeutuneet suluissa 44 metriä alas. Takanamme oli ensin Götan kanavan 58 sulkua ja lisäksi nämä Trollhätte kanavan kuusi sulkua. Kanavassa matkaaminen on täysin erilaista ja tekemistä piisaa koko ajan. Siitä huolimatta 64 sulun jälkeen tuntui hyvältä suunnata kohti merta.
Göta älv eli Göta-joki antoi meille mukavat vauhdit. Sen yläpäässä virta oli noin 0,5 – 1 solmua, mutta alajuoksussa se todella juoksi. Parhaimmillaan virta oli jopa 1,5 solmua. Joella on nopeusrajoituksena 5 solmua, joten meidän Perkins kävi lähes tyhjäkäynnillä, kun virta vei meitä eteenpäin.
Juuri ennen Göteborgia on vielä Marieholmin rautatiesilta sekä Göta-joen silta, joka kulkee itä-länsisuunnassa halki Göteborgin keskustan. Tämän sillan avaaminen laittaa aina koko Göteborgin keskustan liikenteen vähäksi aikaa sekaisin, joten jopa Trollhätte kanavan ohjeessa toivotaan, ettei siltaa pyydetä turhaan avattavaksi. Sillan ali pääsee kulkemaan kolmen eri kulkuportin kautta. Molemmat uloimmat kulkuportit olivat 17 – 18 metriä korkeita. 18,3 metriä korkea keskiportti oli varattu laivaliikenteelle. Meidän masto on 17,5 korkea ja lisäksi Windex ja tricolor valo. Kysyimme VHF:llä siltamestarilta Göta-joen vedenpinnan korkeutta. Kun he kuulivat meidän korkeuden, he pyysivät meidän ajamaan laivaliikenteelle tarkoitettua keskiväylää pitkin. Pian he sytyttivät punaisen ja vihreän valon palamaan samanaikaisesti ja me ajoimme hiljalleen masto lähes sillan kattoa raapien sillan ali. Samalla ylitsemme vyöryi sillalla jatkuva nauha autoja.
Pitkän päivän päätteeksi pääsimme ajamaan Lilla Bommensin vierasvenesatamaan, joka sijaitsee ihan Göteborgin sydämessä. Kanavaseikkailu takana ja muutaman päivän kaupunkiloma edessä oli todella hienoa kiinnittää Suwena Göteborgissa laituriin.
